Kakarat herää klo 4.50 aikaeron takia ja vauva tunnin välein yöllä kun on sekasin kun seinäkello. Kaikki ne jäätelöt saa ne jahtaamaan häntäänsä ja käyttäytymään niin päin helvetti että äidin haima repeää. Muut ryystää caipiroscaa ja minä imetän. Mutta Kanaria on aina Kanaria ja töihinpaluuseen vajaa viikko. Son kuulkaa soronoo ja kärsimyksen täyteistä joulua teille muillekin vaan nii, angry birdillä on keskihöyhen pystyssä 🖕🏾
Ukrainan sota, inflaatio, korona, korkojennostot, energiakriisi, sähkön hinta, bensan hinta, ruoan hinta… Onko teillä tapahtunut minkälaista muutosta pesueen ruokakuluissa? Seuraatteko kulujanne, ja jos niin miten? Kuka ruoan maksaa? Onko teillä taloustiliä? Paljonko teillä menee ruokaan kuukaudessa rahaa?
Minulla nousi ystävien kanssa keskusteluissa esiin perheen ruokakulut syksyn alussa, joten päätin pitää niistä kirjaa. Kirjanpito oli tähteellinen, koska meillä ei normaalisi pidetä niistä kirjaa eikä meillä ole taloustiliä. Luulin, että minulla oli ballpark käsitys ruokakulujemme määrästä, mutta koska se poikkesi muiden perheiden kuluista, pakko se oli selvittää. Ja tietenkin julkistaa kaikki täällä blogissa 🤣
Meillä oli ennen taloustili, jonne laitoimme 300e, siis yhteensä, kuukaudessa. Lisäksi saatettiin tehdä pikkuostoja tuon tilin ulkopuolelta. Mutta tästä on jonkin verran aikaa, ja jostain syystä, en edes muista mistä, tilistä luovuttiin. Tähän aikaan meillä oli ehkä yksi lapsi.
Syksyn alussa keskusteluissa ystävien kanssa ilmeni esimerkiksi seuraavanlaisia ruokakuluja:
– 800e/kk, 4-5-henkinen perhe
– lähes 1.000e/kk, nelihenkinen perhe
– reilusti yli 1.000e/kk, kolmihenkinen perhe
– 1.000e/kk, kaksihenkinen perhe
Otimme ruokakulut seurantaan. Sen verran osasin jo sanoa, että mun perinteinen ”osta Lidlistä niin paljon kuin isoon, kukkurapäiseen koriin mahtuu, ja niin paljon kuin saat pyörän aisassa / rattaiden alla kannettua” -ostosmäärä ei enää syksyllä irronnut perinteisellä 65 eurolla, vaan hintojen nousun myötä siihen meni yleensä 80-90 euroa. Alepasta täydenneltiin viikon mittaan, ja se vasta Lahen Prisman (Suomen edullisin kauppa) vieressä kasvaneen mielestä arvokas kauppa onkin.
Kirjasimme ruokakulut ylös 8.9.-7.10.2022 välisenä aikana ja loppusumma meiltä (viisihenkinen perhe) oli 510,42 euroa (/kk).
Muutamia ajatuksia näistä ruokakuluista. Ensinnäkin taustana kaikkien em, perheiden osalta on siis se, että perheet ovat PK-seudulla, ja em. kulut eivät sisällä ravintolalaskuja. Sen sijaan kuluissa on mukana muitakin päivittäistavaroita kuten pesuaineita, lisäravinteita ja vaikka leivinpaperia. Kaikki pesueet ovat sekasyöjiä, joskin 800e/kk pesue kertoi syövänsä aika ajoin hyvin kasvispainotteisesti ja kykenevänsä sillä tavalla painamaan ruokakulut merkittävästi 800 euroa matalammiksi silloin.
Meidän kulut oli pienemmät kuin verrokkiryhmällä. Osin se selittyy sillä, että tuossa ei ole mukana vessapaperia eikä kahvipaketteja, koska ukki innostui hamstraamaan niitä ja raahasi niitä meillekin 🤣 Ukki myös tarjosi tuona aikana mahdollisesti 2-4 päivällistä meille. Merkittävin syy eroon lienee kuitenkin allekirjoittaneen pihiys. Jos kurkku on kallista niin sitä ei meille osteta vaan syödään porkkanaa, perkele. Itse asiassa meidän seurantakuukauteen sisältyi vauvan sormiruokailun aloitus ja se, että höyrytin yhden pakastelaatikollisen täyteen vihanneksia, hinta 21e ja niiden syöminen jakautuu useammalle kuukaudelle, ei vain seurantakuukaudelle. 800 euron perhe on siis oikeassa: kasvisruokailu on edullisempaa jos niin haluaa.
Ehkä eniten yllätyin itse siitä, että meidän ruokakulut ei olleet enää 300e vaan melkein tuplat. Mutta tietenkin näin, järkitasolla sen ymmärtää jokainen ja jopa uppiniskainen allekirjoittanut, mutta tässä korostuu ehkä se seurannan merkitys; joskus tällainen kuluharjoitus on hyvä tehdä, koska itsellä saattaa olla aataminaikuinen tai muutoin täysin virheellinen käsitys siitä mihin talouden rahat oikeastaan käytetään.
Toiseksi eniten yllätyin meidän Alepa-täydennyskäyntien määrästä. Millalla on harrastus nimeltä Alepa, hän piipahtaa siellä joka päivä töiden jälkeen ostamassa yhden jogurtin, yhden margariinin, milloin mitäkin, katsomatta -ja siten ostamatta- meidän To do -sovelluksessa olevan ostoslistan asioita. Mutta mikä yllätti itseni melko lailla oli se, että myös minulla on harrastus nimeltä Alepa paljon useammin kuin olin edes itselleni myöntänyt. Maito tai kaksi tuolta, no nyt ne munatkin loppui, muskarieväs tuosta, ohi mennen ip-noudolla nappaan omenoita… Yhteensä meidän perheelle kertyi kuukauden aikana 18 kaupassakäyntiä, parhaimmillaan niin että sekä minä että Milla on käynyt samana päivänä, samalla kellonlyömällä tahoillaan kaupassa. Eissaatana tästä on kuulkaa suunnitelmallisuus kaukana…
Miten teillä?!?
Perhevapaa on todella vapaata aikaa. Äitiysloma on todella lomaa.
Esimerkkipäivä täältä perhevapaalta. Etenkin lapsettomien kannattaa lukea ja harkita tarkkaan jatkosuunnitelmiaan 🤪
Muusa ja Miio hereille klo 7, Muusalle aamupalaa ja koko katraalle vaatteet (valittu edellisenä päivänä mutta ainainen riitely siitä kelpaako ne ja kuka ne pukee ja millä vauhdilla). Sillä välin kun Milla nakkaa Muusan ja neljä muuta kakaraa koululle kasiksi, minä tappelen aistiyliherkälle tai muuten vaan vaikeilevalle ulkovaatteet päälle, siihen menee vartti. Sukka huonosti, hanskoja puettu viisi minuuttia mutta ne riisutaan koska pukeutumisjärjestys olikin väärä tms. Milla päättää lennosta ehtiikö päiväkodille kävellen vai otetaanko pyörät. Milla nappaa Miion ja kirjaimellisesti sekunti sen jälkeen Lumo hyökkää Miion lempiunilelun kimppuun ja alkaa antaa sille runtua. Tietää tasan että Miio huutaa ”eiiiiiii” jos siihen koskee, joten on vaaninut Pörröä ja odottanut tilaisuutta iskeä.
Kuolainen Pörrö lämpöpatterille kuivumaan ettei veikka huomaa, ja aamupalaa. Mutta kello onkin jo 8.40 ja 8kk neuvola klo 9. Helvetti, tulikuuma puuro polttaa suun ja kahvi mukaan (vaikka sinnehän se unohtuu termariin rattaiden alle). Myöhästytään vaan minuutti ja sekin siksi että Maisassa ei lue huoneen numeroa.
Neuvolassa, onko murheita, huolia? Ei. En ole ehtiny miettiä. Onko ollut korvatulehduksia? Ei. Ja heti perään korvien tarkastus ja hei täällähän on pitkään ollut korvatulehdus! What? Ab:t päälle, apteekin kautta Elixialle. Flunssaa ei ole ollu viikkoon eikä mies ole valittanu yhtään, mutta jotain on korvassa. Ei tartu kuulemma mutta kuntoon pantava. Hupsista saatana.
Päiväunilepoaika menee aamupäivällä aina jumpalla. Mieluummin niin kuin jumppa illalla, illat on infernaalisia muutenkin. Jumpalta Kamppiin ostamaan askertelutarvikkeita sunnuntain perhekahvilaan. Ne on loppu, joten toiseen kauppaan. Onneksi Lumo ei itke.
Kotona lounasta pakastimesta, käytin joku päivä lepoajan siihen että tein sinne ruokaa. Ruokaa menee ihan saatanasti tähän pesueeseen. Yön pissavahinkopyykit on pesty jo anivarhain ja nyt ne on kuivuneetkin lämpöpatterilla joten lakanat takaisin sänkyyn ja Pörrö myös (Maijan vinkistä pisusuojia ja lakanoita on aina kaksi settiä päällekkäin sängyssä jotta päällimmäisen voi nykästä pesuun ja lapsi voi jatkaa unia eikä tarvi alkaa pedata keskellä yötä).
Pikalounaan jälkeen lisää pyykkiä ja taittelen eilen pestyt kestovaipat. Varaan lomamatkahotellin yhteen kohteeseen samalla kun imetän ja lentokenttäkuljetuksen toiseen samalla kun vastaan kysymyksiin matkatavarakiintiöistä (jotka löytyy vasta seitsemännen linkin takaa, mutta minnekäs tässä pääsisi vauvan alta muutenkaan joten klikkailen). Joku rouva haluaa ostaa kuukausia sitten kuvaamani ja myytäväksi ilmoittamani Frozen-paidan, en muistanut edes että se on myynnissä mutta vauva syrjään ja pikakuvaan kaikki karmeat pinkit asiat joita talosta vielä löytyy ja myyn ne salamakaupoilla samalle rouvalle 30 eurolla, hurraa! Vaatteita kertyy eikä niitä huoli kukaan joten tämä on päivän suurin osavoitto (Miion pukemisen ohella).
Nyt on vaipatettu ja deet otettu ja seuraavan päivän itsenäisyyspäiväjuhlavaatteet pantu. Pyykit viikattu (on niin saatanan hidasta ja tahkeaa hommaa se). Joku kysyy työasiaa, vastaan. Businessmutsi ’til the end.
Päivällisruoan ja seuraavan päivän vieraiden ruoan valmistus odottaa, luojan kiitos kävin kaupassa jo edellisenä päivänä niin ei tänään tarvi. Jaksaako tuo vauva vielä viihtyä lattialla jos teen sen nyt? Kokeilen, perunalaatikko snäp, siihen meni puoli tuntia ja vain yksi sormihaava myöhemmin vauva on viihtynyt lattialla kun on saanut syödä sanomalehteä ja räpeltää mun nilkkakorua. Taas vaipatus ja imetys ja mies päiväunille.
Muusan harrastuksen varaaminen keväälle ja maksu, samoin hotellin maksu, oho, täällähän ei ole ollut katetta asuntolainan maksuun eilen, rahat väärällä tilillä. Mitä helvettiä mun nyt pitää tehdä? Selvittelyä. Vesimittariluenta-asiaa, sen selvittäminen kattaako Muusan vakuutus ei-kilpaurheilun vai pitääkö ottaa uusi. Influenssarokotusaikojen varaaminen kaikille kolmelle, ei hajuakaan koska Milla ehtisi mukaan, tulee nättiä viedä yksin kaikki kolme. Kuulemma nenäsumutteet jotka ennen on kelvannu lapsille ei kelpaa oikein enää kun lapset luulee sitä koronatestiksi 🙈
Vauva huutaa parvekkeella, helistän vaunuja, nukahtaa ilmeisesti uudelleen. Ehdin vielä tehdä yhden kulukorvaushakemuksen ja vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle, sitten ovi käy ja Milla tulee Miion kanssa päiväkodilta.
Miiolla on huono kausi. Elämä lasten kanssa on yhtä kautta, yksi menee ja toinen tulee. Tämä kausi on ”en tahdo päiväkotiin en tahdo ukkia en tahdo vaatteita en syö vain äiti kelpaa mutta äitikään ei kelpaa” -kausi. Kiukuttelu alkaa jo eteisessä, mikä sinänsä ei yllätä, koska torstai on aina ollut meidän lapsille päiväkoti- ja kouluviikon vaikein ja väsynein. Mutta nyt kiukku lähtee taas leveleille. ”Maha menee koko ajan alas”, mies itkee. Siis mitä helvettiä? Yritän saada selville pierettääkä lounasrokka vai hiertääkö housut, mutta selvitys ei etene ja pian mies on vetänyt kaikki vaatteet pois elikäs alasti ja huutaa täyttä kurkkua ruokapöydän alla, tunnin putkeen. Tarjoan ruokaa josko se on hangry, mutta pottuloota ei kelpaa. Ei halua porkkanoita, ”en tykkää noista waidallisista” (raidallisista eli sipuleista, miten se edes bongaa ne sieltä?). Lopulta syötän alastonta nelivuotiasta sylissäni lusikalla ja yritän hämätä Tiian käsilläkävelyvideolla ja Rikun kananmunataikurivideolla, mutta ei tuo syöminen juuri etene. Millan vuoro auttaa Muusaa läksyissä. Molempien lasten nenän asennosta näkee jo kauas että tänään tulee tuskainen lähtö tanssitunnille ja onko perhehulinavoikka syytä skipata kokonaan.
Yritän lahjontaa, koristelin edellisiltana Töölön kirkon joulutapahtumassa Muusan ja Lumon kanssa pipareita, ajattelen että annan ne kaksi piparia Miiolle jälkiruoaksi jos syö ja pukee ja lähtee reippaasti. Bueno muuten mutta kahden haukun jälkeen kaveri itkee taas ilkosillaan pöydän alla kun joulupipari on pahaa ja haluaa jotain muuta jälkkäriä. Suksikoon suolle.
Jotenkin saan vauvan syötettyä ja puettua ja samalla Miion syötettyä ja puettua. Ja molemmat pissatettua. Ja Toivon vanhemmille ilmoitettua että yritetään tempputemmellykseen. Saan pojat kammettua liikkahallille. Luojan kiitos ”maha menee alas” unohtuu ja Miio juoksee hiki päässä ystävänsä kanssa, Lumo ratsaa hyppynaruja ja palloja ja mailoja. Nyt kotiin, taas pukemiseen menee 20min (ei siis Lumon vaan Miion), hanskoja puetaan viisi minuuttia per käsi ja kiristetään ja löysennetään ja sitten ne riisutaan koska pukemisjärjestys oli TAAS väärä ja pipo piti panna ensin. Helvetin helvetti 🤬 Onneksi moni päiväkotiryhmän vanhemmista on sanonut että lapsella on marraskuun pimeydessä vaikeaa, lueskelin että alle viisivuotiailla saattaa tulla jäätävä taantuma ja sen voin myös itse allekirjoittaa. Miio ei jaksa kävellä kotiin, panen sen Lumon rattaiden alle tavarakoriin, ihan sama vaikka se repeäisi en jaksa haluan kotiin. Siis mies tai kori, ihan sama, reps.
Jossain välissä päivää olen myös pedannut sängyt, käynyt suihkussa ja pukenut itseni parikin kertaa sekä pessyt lukemattoman määrän hampaita. Olen vienyt roskat, potattanut paristi, huuhdellut kakkavaipan, nakittanut mummon ja ukin ostamaan metallivahventeiset pulkat Lahen Prismasta kun vanhat ei kestä Helsingin lumettomia rinteitä. Paketoinut pari käytettyä joululahjaa ja ostanut pari uutta elämyslahjaa. Siivonnut syöttötuolin alusen viidesti, lohduttanut tuhannesti. Sopinut ja luovuttanut myydyt vaatteet ostajalle (mistä, miten, mihin aikaan, minne saa auton, aha olette myöhässä, no Milla antaa, puhelinnumerot, jos jätänkin lelulaatikkoon, sijainti, aha olettekin ajoissa, puuh…) Hankkia loppuneen Bepanthenin. Olen ehtinyt parsia yhdet revenneet housut ja siivota lelut, imuroida vähän sieltä täältä, luututa vähän sieltä täältä, putsata rattaiden paskaset renkaat kai kerran sisään tullessa. Iltapalat, pyjamat, taas hampaita, luinko sadunkin, en muista? Kehuin kärrynpyöriä, toruin, anelin, kielsin, myönsin, tarjoilin, palvelin. Niin nimenomaan palvelin.
Perhevapaa on palveluammatti.
Tätä kirjoitusta en enää jaksanut vaan nukahdin. On perhevapaalla tosissaan sellainen vapauden tunne että tukka hulmuaa ja ihan lomalta tuntuu tämä äitiysloma. Onneksi palaan ”lomilta” töihin 29 päivän kuluttua. Ei tarvitse palvella enää ketään muita kun aikuisia.
Stokiksessa mun isän 70-vuotisjuhlilla. Isä ❤️, kakarat 🤬
Kohtuullisen kauan jaksoivat ravintolassa laivalla, ja leikkipaikka oli pop. Mutta sitten alkoi kahden tunnin iltamylly hytissä kun nelonen oli haipissa.
Meidän piti tänään mennä joulumarkkinoille Hovstalleille Tukholmassa, mutta ne olikin maksulliset ja kakaroiden kanssa ajatuskin vähän puistattava, kaksi karkailee ja yksi huutaa rattaissa. Tultiinkin Junibackeniin. Muusa oli täällä viimeksi 2-vuotias ja Miio 0, nyt Lumo on 0 ja nämä 4 ja 6. No, ensimmäisenä juoksivat mestan läpi ja kysyivät ”eikö täällä ole muuta”. Nyt vähän viihtyvät tässä huoneessa jossa liukumäkiä, mutta tulee kyllä mieleen että minkä ikäisille tämä lopulta on sopiva. Vauvaa ei pysty laskemaan alas minnekään tai se tallotaan hengiltä, kuusivuotias on tänne liian vanha, ja muistan että kaksivuotiaalle satujuna oli pelottava. Kannatti maksaa 72e 😂
Helvetin kiva reissu mut saatanan pikkuperkeleet. Koska pääsee haudan lepoon hästäk ekanmaailmanongelmat hästäk kukakäskilisääntyä
Seuraava aamu, vauva ja Milla nukkuvat pitkään mutta Miio herää aikaisin koska pissaa sänkyynsä ja herättää tietenkin samalla myös Muusan. Lakanat ja peitto pesuun, kakaroille pikkukakkosta. Saan vesimelonin leikattua ja kahvin käteen, jopa puuron itselleni joskin kahviin pitää kaataa lämmikettä koko ajan ja puuro unohtuu mikroon monta kertaa. Puen Miion kun se ei huomaa, saan itselle housut jalkaan. Mutta sählään ja kaadan tällä kertaa itse (ison ja täyden) vesilasini, moppaan ja lyön pään pöydän alla pöytään. Vauva herää muttei suostu maidolle ennen jumppaa, pumppaan raivolla. Jumpan jälkeen unilelut äkkiä kassiin ja pikasuihku, juna-asemalle. Mutta Miiolle ei maistukaan lohikiusaus, se tietää pitkää ja nälän kyllästämää junamatkaa. Muusa kaatuu potkulaudalla Baanalle ja loukkaa kätensä, matka tyssää. No ei me siihen junaan oltais ehditty vaikka oltais oltu seitsemän tuntia etuajassa, jotain tulee aina. Seuraavaksi Miioa alkaa pissattaa koska se on syönyt kokonaisen vesimelonin, ei auta muu kun pissiä Baanalle, pissaa roiskuu Miion kengille ja mun varpaille, Muusa tarjoaa sateen kastelemaa lehteä pusikosta ja pyyhin sillä varpaani. Kusta se vaan on. Vedän Miioa potkulaudalla viimeisen puoliskon, potkulauta kolahtaa varpaaseen ja kiljahdan kivusta, jota Miio tietenkin säikähtää ja matka tyssää siihen että itsensä loukannut osapuoli ei itke vaan Miio itkee. Vauva sentään nukkuu koko tämän ajan mutta tissit räjähtää, tästä samasta tilanteesta kehittyi viimeksi 2kk sitten rintatulehdus. Asemalaiturilla vastaan tulee äiti yksin seitsemän lapsen kanssa, lopetan välittömästi epäonnistumisteni luetteloinnin ja menen hymyssä suin junaan. Aamun kohokohtia oli kuitenkin monta, lämmin kahvi, niin innolla hymyilevä vauva ettei malttanut syödä, jumppa, ja se kun lapset söi jääkaappikylmää vesimelonia ja niille tuli niin kylmä siitä että ne kömpi syliin lämmittelemään, ”äiti sä olet lämmin”. Ja viimeinen kohokohta, kakaroita ei sentään ole seitsemää
Kun esikoisemme Muusa oli vauva, Muusa harrasti päivisin. Minä harrastin sitten iltaisin. Muusa kävi maanantaisin laulu- ja leikkituokiossa Ruoholahen leikkipuistossa ja tapasi tuttaviaan lounaalle simpseästi sormiruokaillen. Tiistaisin Muusa kävi tanssimassa babylattareita Etnofitnessillä ja säntäsi sieltä suoraan Albertin olohuoneen vauvavertaisryhmään. Keskiviikkoisin Muusalla oli muskari joko Albertin olohuoneella tai Lastenliitolla, ja torstaisin hän vauvajoogasi Shantilla. Perjantaisin Muusa kävi vauvatanssissa Helsingin aikuisopistolla, ja vielä sunnuntaisin vauvauinnissa.
Nyt kun pahnanpohjimmaisemme on vauva, äiti harrastaa päivisin ja vauva hengaa Elixian lapsiparkissa. Mikä helvetin vauvatanssi? Tanssinee tuo joskus kuitenkin niin että saa anella ettei taas menisi, joten ehtiihän tuota.
…maistuu kaninkakalta!
Lumo heräsi klo 4.10 kun on nokka vähän tukossa edelleen. Miio heräsi kuuden jälkeen kun eilen teipillä seinään kiinnitetty sängyn telttakatos oli irronnut ja sekös majamiestä harmitti.
Kello on 9.17 ja on ehditty jo kaikenlaista. Miio teki karjalanpiirakat ja munavoit, ja leipoi Lumolle kookos-linssikeksejä ja apinaevästä. Tehtiin myös yllä oleva mustaherukkapiiras. Joka tulee maistumaan niin paskalle ettei erkkikään syö sitä. Herukoille tapahtuu pahoja asioita pakastaessa ja nämä on vielä ties miten paljon ylivuotisia. Syön tuon yksin, eipä tarvi peppuimplantteja. Vaikka ne taitaa olla pois muodista. Herukkaimplantit. Ei jatkoon.
Miion päiväkoti oli eilen kiinni ja Millalla oli pikkujoulut. On semisti tiristetty olo. Koska pääsee takaisin nukkumaan, tää päivä ei taas lopu ikinä.
Meillä on kestovaipatettu kaikki kolme. Yöllä on kertsit, muuten kestot.
Vaipat on tulleet meille käytettyinä joko pieneen hintaan tai ilmaiseksi. En tiedä monta käyttäjää on ollut ennen meidän lapsia, mutta meillä siis kolme. Jonkun mukaan rahallinen säästö per lapsi olisi pesuun kuluvan veden ja sähkönkin jälkeen noin 1.500e per lapsi, mutta tämä oli laskettu kai halvemmilla sähkön hinnoilla, joskin toki myös uutena ostettujen kestojen mukaan. Meillä säästö saattaa olla suurempi, mutta ei tätä rahan takia tehdä vaan jätekasan.
Nyt mummolassa ompelukoneen äärellä oon päässy vaipankorjaustalkoisiin. Kestovaipan kuminauhat ja tarrat ei näin monennelle lapselle enää kestä priimana, mutta uusia en suostu ostamaan eikä kertakäyttöiset tule kyseeseen. Mutta kyllä lentää ärräpäät. Ehkä neljään vaippaan vaihdoin jalansuukumpparit käsin, meni pari tuntia per vaippa 🤬 Ja sitten tarraremontti ei ollutkaan suitsait kuten toivoin, ompelukoneella sivutarrat vaihtoi nopeasti, mutta etutarran ompeleminen ois puhkassu kosteussulkukankaan just kikkelin kohalta niin pissathan tulis läpi. Taas vaihdoin yhteen käsin, se oli niin hidasta että toiseen vedin superliimalla uuden vanhan päälle. Vielä on kestäny pesussa vaikkei ole kaunis. Onneksi huomasin että se sivutarrojen vaihto yksin riitti useimmissa.
Ompelin samaan syssyyn Muusalle essun. Ite essu surahteli minuuteissa mut sit alkoi etutaskun ja nauhojen kanttaus ja ärräpäät lenteli taas.
Olihan mulla kaksi tuntia aikaa ekan kerran ikinä ilman yhtäkään kolmesta lapsesta (jos treenejä ei lasketa), sehän toki kannatti käyttää näihin 😩🤯🤬🤷🏽♀️🙈
Kestovaipat bueno, ompelu ärräpää ärräpää ärräpää
…päivät on pitkiä kun kaamos. Tänään oltiin syöty aamukuudelta jo mangot ja saateltiin Muusaa ja Millaa kouluun, tehtiin aamutoimia ja pestiin astioita sekä pyykkiä. Ehdittiin leikkiä baguganeilla ja korjata limapallo sekä sohvapöytä. Lounas oli syöty 9.55 ja siitä jatkoi yhdet päiväunille, toiset ei. Leivottiin sämpylää, syötiin sämpylää. Äiti mitä tehtäis. No kun siellä päiväkodissa on sen takia aika kivaa että siellä on tekemistä koko ajan. Vietiin uusia (käytettyjä) hokkareita varastoon. Pakattiin. Päätettiin ottaa joulukoristeet esiin ja koristella talo. Mietittiin miten pidetään vauva erossa kuusesta, mutta se saikin pömelit ja pelkäsi kuusta kuin ruttoa, huusi vaan. Suunniteltiin viisivuotissynttäreitä, joihin on kuusi kuukautta. Syötiin taas, kakittiin, pestiin, puunattiin. Katsoin kelloa, johan se täytyy kohta vaimon olla tulossa töistä. Kello 11.55, eissaatana tää päivä ei lopu ikinä
Meillä pidettiin jokin aika sitten unikoulua. ”Vasta” seitsenkuisena, koska ei ole ollut vapaita viikonloppuja aiemmin. Ollaan tässä jo kokeneempia kuin neuvola, tosin se ei vaadi paljoakaan.
Kaikilla kolmella lähtökohtana on ollut se, että lapsi on alottanut nelikuisena lievän refluksin takia soseet, ja kuusikuisena sormiruokailun. Ruokailun aloitus kuusikuisena ei kuitenkaan estäisi unikoulua, jos lapsi saa riittävästi ravintoa. Ja ravintoa on toki maitokin.
Lähtökohtana on lisäksi ollut se, että äiti on väsynyt heräämään ruokailuihin yöllä. Kaikki kolme ovat heränneet öisin noin 3-7 tunnin välein, nukkuneet myös kokonaisia öitä, viimeisin ehkä eniten. Lapset eivät siis ole olleet mitään 30 minuutin välein heräilijöitä. Meillä ei ole perhepetiä vaan lapset ovat pinnasängyssä vanhempien huoneessa (ei sivuvaunu). Lapset ovat olleet terveinä unikoulun aikaan kuten kuuluu ja pulleita ravinnosta ❤️ Ovat myös toooodella tissiposkia olleet ja äitin perään.
Lumo
Viimeisin unikoulu oli helpoin. Otin kaikki kolme lasta viikonloppuna niin usein yksin kontolleni päivisin kuin kykenin, koska halusin että Milla saa levätä kun hän pitää unikoulua öisin. Milla on valikoitunut unikouluttajaksi koska minä haisen liikaa maidolle (ks. kuitenkin alla kohta Miio). Viikonlopun jäljiltä lopputuloksena on se että poika nukkuu kuin enkeli ja minä olen aivan poikki vaikken ole unikoulua pitänyt 🤣
Perjantaina lopetin Lumon imettämisen yöllä ja iltapuuron jälkeen muutin illan viimeisen imetyksen niin, että se ei tapahdu enää Lumon oman peiton sisällä meidän sängyssä (josta nostin peiton kanssa pojan sänkyyn, tämä on paras tapa pienen vauvan kanssa ettei havahdu kylmiin lakanoihinsa siirron yhteydessä). Nyt nimittäin haluan, että Lumo havahtuu hieman syönnin jälkeen kun kannan hänet omaan sänkyynsä lastenhuoneeseen (kyllä, kaikkien lasten pinnasänky on siirretty unikoulun yhteydessä pois meidän huoneesta). Kun vauva havahtuu ja on vähän hereillä sänkyyn mennessään, hän ei yöllä herätessään hätäänny ja herää huutamaan sen vuoksi että ihmettelee miksi nukahti paikassa A mutta herää paikassa B. Sen sijaan vauva tietää menneensä nukkumaan siellä mistä herää ja osaa yöllä herätessään itse rauhoitella itsensä uneen. Lumolla on myös samat kaksi uniriepupupua ollut synnäriltä saakka kuten muillakin lapsilla, toinen lähtee aikanaan päiväkotiin mukaan (kyllä, ostakaa heti synnärille kaksi, Muusalle ei kelvannut toinen Tikru aikanaan koska se ei haissut riittävän pahalle eli ei ollut marinoitunut 🤣) ja toinen jää kotiin. Lumo menee aina nukkumaan pupun kanssa, päivisin rattaisiin ja illalla sänkyynsä. Pupu on siirtymäobjekti ja erittäin tärkeä, juuri sanoin tuossa Millalle äsken että se korvaa minut nukahtamisvaiheessa mainiosti (meinaa älähtää kun lasken sänkyyn, mutta nukahtaa hymy huulilla kun saa pupun).
Milla piti Lumolle tassuttelu- ja läsnäolounikoulun sekoitusta. Unikoulun tarkoitus on opettaa vauva nukahtamaan itsekseen ja ilman vanhemman apua. Sen vuoksi (ja niin hankalaa kuin se onkin aluksi käsittää) vauva ei saa missään nimessä nukahtaa siihen että sitä paijataan tai heijataan, vaan avain on lopettaa tassutus juuri kun vauva on siirtynyt ”portailla” rauhallisempaan vaiheeseen. Mitä ihmettä siis käytännössä? Selitän tassuttelu-unikoulusta tarkemmin alla Miion kohdalla, koska tiedän miten sen itse tein. Millan tapa on ikään kuin olla läsnä huoneessa vaikka vauva olisi hätäisempikin, ja vain aika ajoin tassutella vauvaa. Myös syliin ottaminen kuului asiaan jos hätäännys oli selkeän paniikkinen. Tältä osin Millan pitämä unikoulu siis myös lähenteli ikään kuin tuoliunikoulua (kaikki unikoulutavat löytyy googlaamalla, minusta meidän käyttämä tassuttelu on armollisin), jossa lapsen luona ollaan, mutta yö yöltä tuolia siirretään kauemmas pinnasängystä.
Lumon unikoulu meni loistavasti. Milla tassutteli / oli läsnä perjantaiyönä klo 22.30-23.20 eli 50min kun poika metelöi, ja sen jälkeen mies nukkui yön läpi.
Lauantaiyönä tarvittiin enää 12min klo 1.10. Ja sunnuntaiyönä kuului kaksi kertaa ”mau, mau”, ja se oli siinä. Minkä helvetin takia me ei pidetty tätä jo aiemmin, kuukauden vielä sinnittelin turhaan niitä yöimetyksiä 🤬
Mä tosiaan pidin kaikkia kolmea lauantaina melkein koko päivän ja sunnuntaina sama juttu, olin valmis lataamoon klo 18 sunnuntai-iltana olin niin väsyny. Unikoulu ei ollu ollenkaan rankka joten mä saan vapaaviikonlopun vastaavasti tulevaisuudessa.
Ehkä haastavinta unikoulussa oli 6-vuotias samassa huoneessa. 4-vuotias ei herännyt ollenkaan vauvan itkuun yöllä, mutta 6-vuotias heräsi saman tien eikä saanut unta, halusi myös kovasti mennä paijaamaan. Tehtiin niin että Muusa tuli mun viereen meidän sänkyyn sitten kahtena yönä kun Lumo metelöi, niin sai nukuttua. Mä en kyllä nukkunut, kuuntelin uteliaisuudesta.
Lumo saattaa parahtaa yöllä edelleen kerran, mutta rauhoittuu muutamassa minuutissa takaisin unille jos hänelle antaa pupun.
Miio
Miio unikoulutettiin kuusikuisena. Milla alotti Miion unikoulun ja Muusa oli silloin parivuotias, aluksi oli vähän härdelliä kun Muusa heräili osin vauvan itkuun yöllä unikoulun aikaan kun olivat samassa huoneessa, mutta aika nopeasti tottui ja se ongelma poistui. Mutta unikoulu kesti todella kauan pidempään kuin oli suunniteltu, se kesti viikkoja, sanoisin ehkä kaksi tai kolme, ei kuutta, eihän, en muista enää?
Miio oli todella itkuinen vauva ja kärsi kovasti refluksista ja peppu oli aina auki. Nelikuisena kun aloitti kiinteät, hänestä tuli maailman tyytyväisin mies, mutta unikouluun tämä tyytyväisyys ei pätenyt. En tiedä mitä unikoulun kanssa tapahtui mutta Millalla meni hermo siihen hommaan parin yön jälkeen kun kehitystä ja parkujaksojen lyhenemistä ei tapahtunut, ja piti kai hänen siinä töihinkin jo keskittyä. No minä aloin sitten maidonhajuisena pitämään unikoulua ja on se hankalampaa imettävän sitä pitää. Mutta mikä tärkeintä, ei mahdotonta.
Pidin tassuttelu-unikoulun Miiolle. Unikouluun meni enemmän kuin kolme yötä, mutta hiljalleen parkujaksot lähtivät lyhenemään ja kokonaisuutena aika oli lyhyt, ehkä alle viikko? Millan osuus toki oli alla.
Pidin tassuttelu-unikoulua. Kun Miio heräsi, en katsonut silmiin, en jutellut, en pannut valoja, vaan jos alkoi itkeä, annoin Miion olla jos itku oli pelkkää kitinää. Kitinän kohdalla saatoin sanoa hiljaa ja rauhallisesti ”äiti on tässä, ei ole hätää, nyt on yö nyt nukutaan”. Tuota ”nyt on yö nyt nukutaan” muistan hokeneeni. Jos kitinä alkoi yltyä itkuksi, paijasin Miioa napakalla otteella koko kämmenellä hartialta pepun yli rauhallisella ja luotettavalla tavalla. Jatkoin niin kauan kunnes itku muuttui taas kitinäksi, silloin lopetin heti paijaamisen. Jos kitinä jatkui, siirryin taas asteen ”kevyempään” lohduttamistapaan eli sanallisesti ”nyt nukutaan” (mutta siis riittää kun sanoo välillä, ei koko ajan). Jos taas siirryttiin ”portailla” ylemmäs eli paijauksen aikana itku yltyikin aivan paniikiksi, otin Miion syliin. Siirryin eteiseen ettei Muusa heräisi, heijasin ja pidin sylissä. Mutta heti jos itkun taso muuttui kevyemmäksi, vein Miion takaisin huoneeseensa ja laskin sänkyyn. Tämä vaihe oli pari kertaa aivan hermoja raastava, koska tiesin, että paniikki-itku alkaa laskiessa uudelleen ja heti pitää ottaa uudelleen syliin. Mutta toisaalta sitä ei tapahtunut kovin montaa kertaa peräkkäin, ja se on unikoulun juju.
Näillä portailla hiljaisuuden ja paniikki-itkun välillä sitten hiissattiin muutaman yön verran muutama kerta yössä Miion kanssa. Aina jos, tai KUN kitinä lopulta muuttui hiljaisuudeksi, astuin fyysisesti kauemman pinnasängystä ja olin hiljaa, odotin hetken. Jos kitinä jatkui, taas lähemmäs sänkyä ja saatoin sanoa ”nyt nukutaan, ei hätää”, mutta en kiirehtinyt puhumaan jos oli vaan unenhakukitinää. Jos taas hiljaisuus jatkui eli Miio nukahti niin hurraa!
Tärkeää on tunnistaa vauvan eri ääntelyt ja yrittää sen tilanteen ikävyyden keskeltä objektiivisesti miettiä onko tämä nyt oikeasti sitä pahaa itkua vai ei, ja onko tämä oikeastaan itkua ollenkaan vai ”vaan” kitinää. Koska näillä on iso ero ja kitisevä vauva on meillä ainakin kaikilla kolmella ollut se unta hakeva vauva, Muusan koulukaveri Antonkin jo tunnistaa tämän kitinän ja sanoo ”nyt se Lumo tekee tota unimurinaa” kun Lumo hakee unta. Jos vanhempi menee siihen väliin heti paijaamaan tai nostamaan syliin niin se vauva ei nukahdakaan kuten aikoi, vaan havahtuukin hereille. Huono homma.
Tärkeää on myös osata lohduttaa vauvan lisäksi itseään. Siis käväistä aika ajoin siinä ajatuksessa, että vaikka vauva kitisee tai itkisi paniikissakin, sillä ei ole mitään hätää, sehän on sinun kanssasi tai sinun paijattavanasi. Se vain ei osaa kommunikoida muulla tavalla eikä se tiedä mitä kello on tai että se pärjäisi jo yön läpeensä ilman uniassosiaatiotaan nimeltä nisä.
Miio ei siis tarvinnu yöllä vettä eikä maitoa eikä mitään muutakaan vaan osasi rauhottaa itse itsensä unisyklien välissä uudelleen uneen, kunhan häntä siihen autettiin ja opetettiin.
En muista miten monasti yössä Miio heräsi noina muutamana yönä, varmaan pari kertaa aluksi ja sitten kerran, mutta hiljalleen öiset hereilläolojaksot lyheni ja sitten lopulta hävisi kokonaan ja tänä päivänäkin Miio on ihan supernukkuja, Pörrö kainalossa se tuolla nytkin päksyttää.
Muusa
Muusa oli seitsenkuinen kun Milla veti hänelle tassuttelu- ja läsnäolounikoulun sekoituksen. Muistelen että Milla oli pädillä vauvan huoneessa ja paijasi tarpeen mukaan itkevää Muusaa tai otti syliin jos harmitus tuli suureksi, muuten vain oli läsnä ja itse asiassa nukkui unikouluyöt siellä Muusan huoneessa (näin ei tehty muiden lasten kanssa).
Muusa on esikoinen joten kaivattiin neuvolalta kovasti tukea unikouluun, mutta sitä ei saanut. Siihen aikaan netissäkään ei ollut oikein tietoa, muistan lukeneeni sitä samaa jotain MLL:n maailman suppeinta unikouluopasta tai sen yhtä lausetta uudelleen ja uudelleen silloin yöllä, se oli ennemmin eri unikouluvaihtoehtojen esittelyä kuin käytännön ohjeita. Se oli aika persiistä. Neuvolasta nimenomaan yritettiin saada selkoa siihen että voiko sitä unikoulua vetää tutin kanssa kun Muusa vähän söi tuttia siihen aikaan mutta tuntui lähinnä heräävän tunnin välein siihen että tutti kateissa. Neuvola pyöritteli jotain ja sanoi että kai voi. No meidän unikoulu meni tutin kanssa ihan vituilleen.
Kaksi ekaa yötä unikoulusta Milla yritti unikouluttaa ja samalla tutittaa Muusaa. Siitä ei tullu hevon helvettiä. Parku vaan yltyi ja heräsi tihiään siihen kun tutti kateissa. Vauvan kanssa ei koskaan saisi tehdä kai montaa isoa muutosta samaan aikaan, mutta kolmantena yönä me päätettiin vierottaa se samalla tutista ja se oli paras päätös.
Kolmantena yönä Milla alotti unikoulun alusta ilman tuttia. Siitä meni kolme yötä ja Muusa nukkui yöt läpi heräämättä enää syömään. Ensimmäisenä yönä Muusa itki tai älisi 1,5h, toisena 40min, kolmantena 15min ja neljäs yö oli kokonainen.
Muusan kanssa oli vähän riskiä siitä että jos sai aamumaidon kovin aikaisin eikä herätty samalla aamutoimille, se alkoi pikkuhiljaa hilata sitä aamumaitoa aiemmaksi ja aiemmaksi ja pian oltaisiin varmaan taas oltu siinä että se onkin kahelta yöllä. Niinpä Muusan kanssa piti tosiaan aloittaa päivä sitten kun sai aamumaidon, ja se tarkotti aika aikaisia herätyksiä, välillä 5.38. Voi olla myös että olin esikoisen kanssa niin pirun militantti että liioittelin riskiä mielessäni, en muista enää. En silti ollut valmis vaihtamaan aikaista aamua takaisin katkonaisiin öihin, se ei sovi mulle yhtään, en saa unta helpolla. Miio oli silti selvästi erilainen, se ei alkanut hilata aamumaitoa aiemmaksi joten sitä pystyi torkuttamaan tissillä vielä max tunniksi. Joskin hänkin on aina ollut ja on osin edelleen kuuden herääjä. Kuusi silti parempi kuin viisi. Lumo on nyt herännyt kuuden maissa ja oon saanu maitotainnutettua sen viereeni vielä tunniksi. Se on enemmän kuin riittävä koska Milla herää duuniin viimeistään 6.40, Muusalla lähtö 7.50 myös.
Unikoulu on ollu meille ihan selkeä valinta aina ja on sopinu meille. En tyrkytä sitä kenellekään mutten ehkä ole se jolta kannattaa hakea sympatiaa kun vauva heräilee yöllä tiheään. Mutta jokainen tyylillään ja kaikille ei sovi mikä toiselle, mä en usko että meidän tapa sopii kenellekään muulle kun meille mutta kun muistan sen hapuilun ja tiedonjanon Muusan unikoulun kanssa niin ei siitä nyt kai haittaakaan ole jos joku etsivä lukee meidän kokemuksesta tän tekstin, ainakin se on enemmän kuin se MLL:n teksti vuonna 2016: ”sitten on olemassa sellainen kuin tassuttelu-unikoulu”.
Jos kaipaat vertaistukea niin laita viestiä.
Miio 4v, silmät auki klo 6.10 ja laulaa ”jos sul on vene ja kymppisäkki, chillaa meidän kanssa, jos sul on bileet ja sauna päällä, chillaa meidän kanssa”.
Se on vissiin vieraita tulos illalla
Jos googlasit ”miten pärjää kolmen lapsen kanssa” niin vastaus on ”ei mitenkään”. Tai että ”ei tässä konkurssissa enää tunnu mikään”.
Elävän elämän esimerkkejä kahdelta aamulta, ja samalla parasta ehkäisyvalistusta?
Milla on crossfitissä aamulla. Vauvalla painaa aamu-uni ja se viihtyy vain sylissä, joten kaikki on tehtävä yhdellä kädellä. En ehdi pestä kasvoja saati hampaita, hiihdän alasti ja yritän esittää kiinnostunutta kun Muusa esittelee vaatteitaan ja tivaa mitä laittaisi päälle samalla kun voitelen yhdellä kädellä leipää Miiolle (vaikeaa mutta onnistuu, juuston höyläys ei). Nälkä on itselläkin ja kahvikin maistuisi mutta sitä ei ehdi keittää. Keitän 8 kananmunaa, vahdin etteivät lapset koske lieteen, en saa munista yhtäkään koska kakarat syövät kaiken. ”Äiti lisää munaa!” ”Miten pyydetään?” ”Saisinko lisää munaa?” ”Saat tietenkin” ja ”äiti puolita muna”, ”äiti ota keltainen pois”, ”äiti laita aromisuolaa”, ”äiti maitoa”, ”MITEN PYYDETÄÄN?”. Ja koko ajan ”äiti kato”, ”äiti kato”, ”äiti kato”, se kuulostaa japanin kiitos-sanalta ”arigato” nopeasti lausuttuna lapsen suusta, mieli pyörähtelee Japanin ja nälkäkiukun välissä. Sohvatyynyt lentelee, nostan ne ainakin sata kertaa takaisin jotta pääsen sohvalle imettämään, nyt en perkele jaksa komentaa niitä korjaamaan itse jälkiään kun siinä kestää ihan helvetin kauan ja sitten on sohvakin kananmunassa. Imetän ainakin kaksi kertaa niiden hiivatin munien välissä, kahvin olen saanut keitettyä (onnistuu yhdellä kädellä helposti). Paahdan lopulta kaksi karjalanpiirakkaa itselleni koska mihinkään monimutkaisempaan ei pysty, kun pääsen pöytään (vauva sylissä), kaksi vanhinta tappelee ja komennan niin että nälkäkiukku meinaa ottaa vallan. Kahvi on jäähtynyt ja karjalanpiirakat kylmiä, mutta syön ne mieluummin kylmänä kuin nousen vauvan kanssa uudelleen pöydästä (syötävä sormin, koska veistä ja haarukkaa ei voi operoida yhdellä kädellä, paloittelemme tottuneesti Millan kanssa ruokaa toisillemme silloin kun vauva on jommalla kummalla sylissä). Puolivoltteja sohvalla, jotain sattuu, puhallan ja lohdutan, yritän selvitä ilman että täytyy kaivaa laastaria koska se on vaikeaa vauva sylissä. Kolme lasta mahtuu ihan helposti yhtä aikaa syliin kun on pakko, sitä jännitin kamalasti ennen kuin vauva tuli. Nyt vaihdan vauvalle vaipan ja puen vaatteet, se ei tykkää vaatteista tänään. Vauva osaa jo kääntyä joten sitä ei voi jättää hoitopöydälle yksin, ravaan edestakaisin vauva sylissä hakemaan antibioottisilmätippoja rähmiviin silmiin ja Basibactia kynsivallintulehdukseen. Sitten D-tipat vauvalle ja D-tabletit isoille. Ja autan Miiolle vaatteet päälle (osaa pukea itse mutta ei viitsi koska on taantunut vauvaksi vauvan syntymän jälkeen, auttaminen onnistuu yhdellä kädellä). Muusa alkaa nakella puhelintaan kun ruutuaikaa ei ole. Samaan aikaan Miio tarvitsee apua vessassa, mutta kun pyyhin vauva sylissä, vauva puklaa Miion selkään ja pyyhin pukluja Miiosta, itsestäni ja lattialta. Juuri puetut vaatteet pitää vaihtaa, Miio karkailee. Yritän laskea vauvaa unille mutta se raivostuu, otettava taas syliin. Saan jumppahousut puettua (kyllä, onnistuu nipinnapin yhdellä kädellä), mutta yläosaa en saa päälle. Muusa ja Miio riitelevät limamadosta ja nyrkki heiluu, vauva itkee. Tiskikone pitäisi tyhjentää mutten ehdi koska joku haluaa koko ajan jotain. Ehdin kuitenkin harjata hampaat, ainakin omani, luulen, hammastahnan puristaminen yhdellä kädellä on haastavaa koska pyöreä hammasharja pyörähtelee ympäri lavuaarin reunalla. Mieli ei kuitenkaan enää pyörähtele koska olen saanut syötyä kaksi kylmää karjalanpiirakkaa. Kohta Milla tulee ja sitten minulla on viisi minuuttia aikaa imettää vauva uudelleen, pukea yläosa, pakata jumppakamat ja lähteä. Tukan ehtii kietaista Elixian rappusissa takkunutturalle, deodoranttia en muistanut joten onnea kanssajumpparit. Jumpan jälkeen on 5 minuuttia aikaa pestä kädet ja suoriutua kotiin koska tiedän että Milla on hyppyyttänyt vauvaa tunnin siellä ja isommat riitelee. Koska Milla on vuorostaan kolmen kakaran kanssa yksin.
”ANNETAAN korjaustaitoiselle kestovaippoja joissa kumpparit kuolleet, PUL-kankaassa reikiä ja tarrat ei pidä. Vastaanottaja maksaa postikulut ja vaihdossa mulle kolme geishapatukkaa, paketti kahvipapuja ja seitsemäntoista erikoisteelaatua joita myydään vain yhdellä tietyllä vuorenseinämäkaupalla Bhutanissa”.
”OSTAN pojalle Annabelle-kauhuelokuva-asun Halloweeniksi. Noudan tänään koska tämä tarvitaan illalla, noudan vain Kampin metrolta, ja asu saa maksaa euron eikä se saa olla likainen eikä risa. Tätä asua ei myydä missään eikä sitä ole oikeasti edes olemassa mutta se on myyjä sinun ongelmasi.”
”Av yv myynnissä oleva asia. Yv: Voisinko saada vähän lisäkuvia kohteesta? Onko se ehjä? Voitko mitata kai-kai ja haara-niska ja munakukkaron koko sekä isoäitisi hameen sisäsauma? Tulisin noutamaan tänään klo 18.05. En tulekaan, lapsi sairas. Ei kun koira kakkasi matolle. Tulen huomenna klo 1.15. Sopiihan jos maksan kuun viimeisenä päivänä. Kuuluuhan kotiinkuljetus ja postitus ja niskahieronta varmasti tuohon 1 euron myyntihintaan?”
Mitä emme tekisi kierrätysaatteen nimissä.
Holiday Club Saimaassa vietetty neljä päivää! Olemme muuttuneet rusinoiksi!
Majoitumme Villoissa, koska viiden hengen perhe ei mahdu hotellin puolelle. Saimaan kylpylä oli vuoden 2021 matkailukohde Suomessa, joten olihan se koettava.
Junayhteys tökki tällä kertaa, koska kaksoisraiteen rakentamisen vuoksi väli Kouvola-Imatra oli korvattu busseilla. Ilmeisesti jotain junia kulkee, ja ratatyö valmis 6/2023. Lainasimme ukin autoa Lahesta.
Villat on hienoja ja kivoja, ranta lähellä, joskin nyt kävin vain juoksulenkillä vauvan kanssa siellä sekä etsimässä grillikatokselta tulitikkuja lainaan kun ei majoituksessa sellaisia ollut. No eipä ollut katoksellakaan. Kesällä ranta ja kahvila ja leikkari varmaan parhaimmillaan.
Villoilta kävelee muutaman sata metriä kylpylään. Flipflopit jäi siis käyttämättä. Lapset jaksoi kyllä kävellä hienosti, mutta aikuisilla meinasi revetä persaus ulkovaatteiden pukemisen kanssa. Aamiaiselle pakattiin uimakamoja jo mukaan ettei tarvitse mennä edestakaisin.
Kylpylä on kiva. K8 liukumäkiä ei valvota, joten 4-, 6- ja 7-vuotiaat meni liukumäkeen sujuvasti. Rengasliuku oli kiva mutta kakarat ei sinne uskaltaneet. Parasta oli ”syvä allas” jonka reunalta hypittiin (samanlainen löytyisi kyllä ihan kotihallistakin 🙈) ja keskellä oleva suuri, laakea alue, jossa kakarat liukuivat pepuillaan eestaas. Siinä oli valoja ja suihkuja ja lopulta keksivät liukua sieltä myös altaaseen, puolen tunnin välein tuli disco ja musaa ja lisää valoja ja suihkuja, vauvakin sai pari kunnon töpselipesua 🤣
Alueella on tekemistä vaikka ja kuin, mutta me ei ehditty edes leikkarille. Uinti ap ja ip ka mehut poissa. Mutta rehellisyyden nimissä vaikka löysin kohtuuhintaisen majoituksen ja kaveriperhe tuli jakamaan kuluja, kaikki extra maksaa ja se ärsyttää kyllä ihan saatanasti. Kuntosali 5e/kerta, Angry Birds Park 19e (myös valvovalta aikuiselta 🤬), keilaus 36e/h/rata plus kengät, saunamaailma 7e (siis kylpylässä on vain yksi sauna ja katolla toinen hirsisauna, katolle vaan ei oikein syksyllä ole muuta asiaa), yritin myös mm. soittaa respaan ja puhelu maksoi siis 3e eikä siihen vastattu, koska respaa ei oikeastaan ole vaan puhelu menee valtakunnallisen vaihteeseen…
Iso plussa tulee siitä että tekemistä on ja paikka on kiva monenikäisten lasten kanssa ja lapset viihtyivät. Mutta sitten tulee pari isoa miinusta, nimittäin unisex-pukuhuoneen paskuus ja kylpylän jäätävät olot.
Kylpylän pukuhuoneet on paskat. Pukuhuoneiden on ehkä tarkoitus olla perheystävällisiä, koska ne on unisex, mutta käytännössä koko pukukoppihomma on silkkaa sekoilua. Ensin sulloudutaan yhden hengen koppiin viisin ulkovaatteissa, ja vaihdetaan uikkarit. Sitten mennään sullomaan tavaroita lukollisiin kaappeihin ja sitten viiden metrin matkan päässä uikkarit riisutaan taas ja mennään suihkuun/yhteen saunaan naisten ja miesten puolelle. Aivan helvetillinen ralli. Pian tajuttiin olla noudattamatta ohjetta ja vilahdettiin pukukopeilta uikkarien sijaan vain pyyhkeissä, mutta silti tavararalli oli jäätävä. Kopeissa aukeaa ovet kahteen suuntaan eikä ne pysy auki eikä kiinni ellei niitä lukitse 1,5m pitkällä rivalla, joka pitää ujuttaa penkin yli, juuri kun sait laskettua kaikki kamat ja lapset penkille, ne pitää nostaa pois tieltä. Lapset jätti sormia lukon väliin ja rattaat ei mahtunu mihinkään ja kopissa oli yksinkin ahdasta. Tää ongelma varmasti poistuisi jos majoittuisi hotellissa ja painaisi suihkuun suoraan läpsyissä ja kylpytakissa.
Toinen miinus oli se, että kylpylä oli aika jääkylmä. Holiday Club siis osallistuu energiansäästötalkoisiin nyt kun sähkön hinta on katossa, ja sisäilman sekä vesien ja saunojen lämpötilaa on laskettu. Täähän on ihan loistojuttu, mutta oikeasti sauna oli tulikuuma ja kaikki, AIVAN kaikki vedet ja sisäilma jäätävää. Myös 15cm vauva-altaan vedessä vauva oli sininen viidessä minuutissa ja kioskin ovesta vielä veti niin, että tukkaa tuiversi. Energiaa voisi säästää sieltä saunasta lisää ja panna vaikka edes porealtaaseen asteen lämpimämpää, koska nyt myös nelonen värjötteli iltauinneilla niin pahasti ettei halunnut enää uida. Puhumattakaan meistä aikuisista kun neljän uimataidottoman lapsen kanssa menee aika paikallaan olemiseksi ja uimavalvomiseksi aika ajoin. Eipä ollut siis lämmintä kolme vuotta sitten Imatran kylpylänkään uudella puolella, mutta kyllä siellä sentään yksi lämmin allas löytyi. Saimaalla saunapuheesta kuuli että a) jengiä palelsi ja b) jengi kaipasi aikuisten aluetta, syyslomaviikolla kakaroita oli ihan liikaa joka puolella.
Plussat:
+ Kiva majotus
+ Ok hinta
+ Kiva kylpylä
+ Paljon tekemistä
+ Kohtuullinen julkisilla Helsingistä
+ Lapset viihtyi, joten aikuisilla oli kohtalaista 😆
Miinukset:
– Lisähintaa kiskotaan kaikesta
– Kylpylässä kylmä
– Sekopäiset pukkarit
Käytiin kattomassa myös padon avaaminen tietenkin!
Seuraavan kerran Imatralle tullessa mennään taas Imatran kylpylään. Nää kaksihan on siis täysin loogisesti noin kilsan päässä toisistaan 🤣🤣🤣
Nyt kottiin, onhan tässä jo ryttyytetty yheksän päivää liesussa
Miio 4v mökillä: ”Onneks ei oo niitä mummon hiien halpatikkuja” (roihautti enon sähkösytkärillä nuotion käyntiin, mummon saiturinpörssitikut katkeili nakkisormissa).
Miio 4v nuotiolla: ”Noi paperit on jo suuttunu kun ne on ihan mustia, mutta noi puut on ilosia” (puut paloivat).
Miio 4v: ”Toi tipu on ihan ohraleivässä!” (Tipu oli kiivennyt pahaan paikkaan ja piti sanoa ”nyt otti ohraleipä)
Oltiin Nooa-serkun jalkapalloreenejä seuraamassa Kärpäsessä ja hain Miiolle vierestä käytetyt luistimet. Koko myyjän naapurusto kerääntyi ympärille kuin hain luistimia, noin 5v poika kysyi multa ”haluutsä et mä bustaan sut?” Only in Lahti city Suomen Chigago Riihelän gangsta 5 años
Olemme kiertäneet aika paljon kylpylöissä lasten kanssa. Koska kaikki kolme lasta ovat olleen kylpemishetkellä jotain 0 ja 6 ikävuoden välistä, laitan alle meidän mielestä parhaat lapsiperheystävälliset kylpylät etelässä. Arvostelu on täysin subjektiivinen, joten reklamaatiot voi osoittaa mikämikämaan pormestarille 😅 Tärkeimpinä asioina vaikuttaa lapsiystävällisyys, hinta-laatusuhde ja autottomina meillä myös saavutettavuus junalla.
Meiltä puuttuu listalta vielä ainakin Saimaan kylpylä, se testataan syyslomalla. Puuttuuko teidän mielestä joku hyvä listalta? Mikä ja miksi?
Kesän alussa taisin etsiä etelän lomia meille syyslomalle, kahden tähden hotellitkin oli 5.000e, no thanks… Ei kun porukoiden mökille loisimaan!
Jos mökkivinkkejä kaipaatte niin stadilaisen ei sovi niitä antaa. Sain kyllä nuotioon tulen ja Miio kaivoi madot ja Lumo kävi ongella, mutta se siitä, toiset osaa nää hommat paremmin.
Ollaan täällä useampi yö, ja toivoisin sieneen. Joka vuotinen sienireissu entisten työkaverien kanssa ei toteudu, koska Annilla leikattiin juuri molemmat polvet 😰 Eipä ole Facebook täynnä sienipäivityksiäkään joten tainnut kuiva kesä tehdä tehtävänsä. Mutta katsomaan on päästävä.
Syysloman kohokohta on kuulkaa kuitenkin Lahen Prisma. Se on Kampissa asuvalle eksotiikkaa. Mikä määrä joulukalenterivalikoimaa, edullisia ja muutakin kuin sitä helvetin suklaata! Ja leluja! Ja lasten hanskoja! Ilmainen karusellikin, ei sieltä pääse pois.
Tähän on tultu. Illalla mökkisaunassa shampoo haisee jollekin nuoruudessa juodulle alkoholijuomalle. Kauas on tultu niistä päivistä, en edes saa päähäni mikä juoma se oli ja kakarat peuhaa vieressä. Tunnistan tunteita, en missään nimessä haluaisi takaisin niihin aikoihin. Mutta tässäkin ajassa on hetkittäin huono, kun omia ajatuksiakaan ei kuule saati ehdi ymmärtää. Ehkä siitä tuskan tunteesta, että elämässä ollaan koko ajan matkalla jonnekin eikä koskaan perillä, on vaan päästettävä irti. Ja nautittava matkasta. Yksi Prisman käytävä kerrallaan.
Koko helvetin kesä on menty ranskalaisilla. Siis kirjaimellisesti, koska meidän pikkuperkeleille ei maistu edes ne pizzat, nugetit tai hampurilaiset, joita lasten kesäiset suosikkikohteet kuten Linnanmäki yksinomaan tuntuvat tarjoilevan. Siispä kesä-elokuu on menty ranuilla. Niitä tulee jo korvista, nenästä ja en sano mistä. Ranuihin sisuuntuneena päätän tehdä koko syyskuun lasten inhokkiruokia. Menumme koostuu mm. lasagnesta ja kaalilaatikosta, noista vuodesta toiseen inhokkien listalle päätyvistä herkuisya, ja täydennän inhokkiputkea vielä vittumaisuuttani rouskuilla täytetyllä munarullalla. Meillä äiti päättää mitä syödään, lapset päättää paljon syödään.
Miion päätös on 0 haarukallista päivästä toiseen. Muusa sen sijaan alkaa pitää lasagnesta ja sanoo ensimmäisenä päivänä kaalilaatikkoa hyväksi, toisena päivänä kuitenkin kakoo samalle ruoalle. Miioa pitää lahjoa kääretortulla ottamaan edes yksi haukku. Muusa syö jopa munarullaa kokonaisen siivun. Lumolle maistuvat kaikki tekemäni soseet iljettävistä parsakaaliliejuista kukkakaalimönjiin, mutta puuro on täysi nounou.
Olen perheemme jätemylly. Pihiyttäni en halua heittää ruokaa roskiin ja äsken juuri vaivalla valmistamani ruoan jätteeksi päätyminen tuntuu karmaisevalta.
Käytännössä inhokkiruokakuukautemme aikana lapset solakoituvat ja äiti ottaa pulleita lisäkiloja. Vaikka juuri söin kolme kuukautta ranuja, kilot ei tulleet silloin.
Mitä tästä opimme. En minä helvetti tiedä. Mutta inhokkiruokaa pukkaa meillä jatkossakin koska olen jäärä.
Turku ❤️
Asuin Turussa opiskeluajan. Takaisin en muuttaisi, mutta tasaisin väliajoin pitää käydä vilkaisemassa seutuja.
Kälyn kauhuksi majoituimme heillä. Kiitos täysihoidosta Maria ❤️ Kiitos myös Konna ja Lea kun huolitte meidät!
Kakarat tappeli ja viihtyi, kiukutteli ja ilakoi. Samaa menoa siis kuin kotona, mutta maisemanvaihdos tekee aina terää.
Kun astuimme ulos junasta Kupittaalla, kuusivuotias tokaisi ”Suomessa oli lämpimämpää”. Aivan totta, Turku on ikään kuin itsenäinen valtio, ja Helsingissä oli lämpimämpää 🤣
Lumo 6kk parasta just ny:
– manikyyri ja pedikyyri, mitä ihmettä se tekee mun kynsille noilla härpäkkeillä?
– tofu Lidlin suolattomalla curryllä maustettuna ja öljyssä pannutettuna (äiti: no tätä se ei ainakaan syö kun ei muutkaan syö)
– muskarin ”kroak, sammakon laulaa” laulettuna repeatilla ja samalla espanjalaisvivahteisella lausuntatavalla kuin muskariopella
– vaipanvaihto pesukoneen päällä kun linkous on käynnissä, pyrrrrrrrrrrrrr aivot ravistuu mukavasti
– sisko, se on parasta maailmassa, se lepertelee mulle ja tekee ilmeitä ja maistelee mun masua ja mä nauran sille vedet silmissä aina
Mikä teillä on parasta just ny?
Viikonloppuna on vierailtu ja kestitetty taas vuoronperään. Ja jumpattu ja käyty kahdesti perheuinnissa.
Vierailumme Saaralla ja Johannalla, ja vieraamme Maija ja Mikko, tarjoavat ennen kaikkea tähteellistä vertaistukea lapsiperhehelvettiin, korjaan lapsiperheauvoon, mutta tokihan kakaroillekin on seuraa siksi ajaksi kun aikuiset yrittävät ruoan ääressä vaihtaa järjellisiä ajatuksia. Oliko teilläkin helvetin pitkä ja riitelyntäyteinen kesäloma? No oli! Onpa kakarat venähtäny! Mitä teidän sähkölaskuun menee rahaa nyt ja mitä luulette itänaapurin tekevän seuraavaksi?
Mä olen usein aloitteellinen ja haluan tavata ystäviä. Kutsun ne kylään ja ruokaa on aina, mutta kutsun myös itseni surutta vastavierailulle 🤣 Tässä elämänvaiheessa jää nopeasti omaan pieneen poteroon jos seuraavaa tapaamista ei sovita heti kun edellinen päättyy. Tapaamisen ei tarvitse olla pian, se voi olla pitkänkin ajan päästä, mutta ystävistäni pidän kiinni kynsin hampain halusitte te ystävät (lukijat) sitä tai ette 🤣🤣🤣 Vertaiset, rakastan teitä.
Tänään pörräsimme Saaran pihassa kun Johanna oli nyrkin ja hellan välissä. Naapurin rouva pölähtää paikalle ja tarjoaa meille neljä ämpärillistä omenia mukaan. Seitsemän kakaraa syö niitä suoraan puusta, maasta, ämpäreistä, ja loput kannetaan kotiin. Kuusikuinenkin söi lennosta pihassa yhden kokonaisen. Voiko olla parempaa? Kuin panisi rahaa pankkiin sanoisi Seppo-ukki ❤️ Maailmassa on vielä hyvyyttä.
Tiedättekö sen ihanan tunteen kun tulet rappukäytävään ja siellä on huumaava kotiruoan tuoksu, ja tuoksu voimistuu ja voimistuu ja kun avaat oman kotioven tajuat että se tuoksu tuleekin teiltä? 😍
– Juu en minäkään tiedä! 🤣🤣🤣
Viikonloppu meni yökyläillessä.
Milloin lapsi on valmis yökylään? Minkä ikäisenä lapsen voi laittaa yökylään?
Muistelen, että olisin joskus kuullut puhuttavan siitä, että lapsi voisi olla yökylässä yhtä monta yötä peräjälkeen kuin hänellä on ikävuosia. Eli vauvana ei vielä ollenkaan, yksivuotiaana yhden yön, jne. Ei tämä absoluuttinen totuus ole enkä tiedä oikeaa vastausta. Oikea vastaus on tietenkin että kakarat on erilaisia, mutta kun se on kulunut klisee. Niinpä kerron vain miten se meillä menee. Tai ei mene.
Meidän lapset oli viimeksi mummolassa yötä kun oltiin synnärillä. Sitä ennen en edes muista, varmaan edelliskesänä yhden yön. Muualla ne ei ole sitten olleetkaan. Muusa oli Lahessa yksin kolme yötä mummolassa kun se oli kolmivuotias, mutta se oli ehkä vähän liian pitkä siivu sille koska se ei pitkään aikaan halunnut mummolaan yöksi, pelkäsi että me taas jätetään hänet sinne. Varmaan jos olisi tottumusta enemmän niin menisivät.
Mutta nyt Muusa alkaa olla sen ikäinen, että voisi mennä jo kaverille yökylään. Siis kuusi. Mutta ei mene. Ei uskalla. Sen kaveri on ollut meillä seitsenvuotiaana jo yksin yökylässä ja kaikki meni reippaasti, eli arvioisin, että moni tuon ikäinen jo viihtyy yksin yökylässä. Meidän mukseloista jotenkin arvelisin Miionkin menevän reippaammin yökylään kuin siskonsa…
Yökyläilyä oli nyt taas niin, että minulla oli yökylävieras ja samaan aikaan Muusalla oli yökylävieras, siis täällä meillä. Ehkä joskus Muusa uskaltaa toisinpäin, ja ehkä joskus ilman äitiä? Äiti ei kyllä uskalla ilman Muusaa 🤣
Minkä ikäisenä teillä on yökyläilty?
Tänään ei jumpattu. Lumo on Elixian lapsiparkissa päivisin, paitsi keskiviikkoisin kun käyn illalla.
Tänään ei jumpattu. Ensin mua haettiin kesken tunnin kun sitä itketti, ja lähdin imettämään. Mutta sitten tuli palohälytys ja koko Redi evakuoitiin. Kun päästiin takaisin, yritin mennä takaisin tunnille, mutta ehdin tehdä 8 burpeetä, yhden 8kcal soudun, 10 linkkaria ja 10 wallballia, kun Lumoa alkoi taas itkettää.
Aina ei onnistu. Kengätkin oli unohtunu, vedin ulkolenkkareilla. Mutta kuulkaa keväällä mua haettiin joka päivä kolmen minuutin jälkeen pois, nyt saan jo lähes aina tehdä loppuun. Pittää ottaa se niin että jokainen pienikin liike on kotiinpäin.
Illalla pannaan mies ekan kerran pyöränistuimeen ja lähetään perheen kanssa lenkille, saas nähä mitä mies tykkää 😍
Käytiin tänään ajokokeessa neuvolassa ja pantiin istumaluvat kerralla kuntoon, ei kun ajoa!
Syöttötuolin ja alustan hakeminen kellarikomerosta vauva kainalossa oli semisti haastavaa, ja sormiruokien höyryttämiseen on mennyt koko päivä.
Kaiken tämän vaivan jälkeen koehenkilö muussasi kukkakaalin, parsakaalin ja palsternakan äidin juuri huolella pesemään tuoliinsa, ja loppusiivoukseen meni vartti. Huomioiden että koehenkilö vie kaiken, AIVAN KAIKEN muun suuhunsa paitsi ruokaa, ei lopputulosta voi kuin hämmästellä. Samaa säätöä kahden aiemmankin kanssa, mikä se elokuva ”päiväni murmelina” olikaan… Näittekö muuten sen meemin hiljan jossa joku ehdotti groundhog day -elokuvalle jatko-osaa groundhog day 2, jossa tismalleen sama elokuva vain näytetään uudelleen, nauran vedet silmissä täällä, voisipa syyttää äitiaivoja, heh, vaan ei, nauraisin vaikkei olisi mitään lapsiin liittyviä tekosyitä, aaahhaahaaa, soittakaa jo jollekin ammattiapua tarvitaan
Ohi ja ulos, kettu kuittaa, kuuleeko naali? Toistan: ohi ja ulos.
Viikonloppu vierähti Oulussa. Tästä kirjoituksesta ei ole hyötyä jos etsit nähtävyyksiä lasten kanssa, ne olemme kolunneet aikaa sitten. Nähtävyyksien koluaminen lasten kanssa on yhtä perkelettä joten kannattaa muutenkin rajoittaa se homma yhteen per päivä ja varata kolme rinkallista evästä…
Milla on asunut Oulussa ja siellä on sukua sekä ystäviä. Loisimme Roopella ja Evellä vuodesta toiseen niin että olemme jo sielumme heille velkaa. Tuhat kiitosta jälleen All Inclusivesta.
Kakaroita on tällä haavaa yhteensä seitsemän ja koko viikonloppu menee ihan niiden ehdoilla, kukaan ei kyseenalaista sitä että ruokaa on oltava säännöllisin väliajoin ja ulkoiltava on. Vekaroista on seuraa toisilleen ja koskaan eivät haluaisi erota, jotenkin vain on helppoa vaikkei superpaljon aikuisten juttuja ehdikään tekemään, tai siis ei yhtään 🤣 Mutta kun kakarat leikkii, kiipeilee kiipeilyseinää ja treenaa kieppiä ja leikkii legoilla ja trampalla niin vähän ehtii vaihtaa aikuistenkin kuulumisia.
Tällä kertaa 1- ja 0-vuotiaatkin meni taas jengin mukana ja ykkönen hoivasi vauvaa innolla. Kolme lapsista marjasti kun kanssa innolla ja oikeasti kunnioitettavia määriä, ja neljä lasta leipoi puolukkapiiraankin. Miio ilmoitti että muutetaan äiti Ouluun kun täällä on niin paljon marjoja. Minustakin se on pätevä syy muuttaa minne tahansa, Uumajassakin vaihtovuonna hoidin krapulaa aina marjassa 😝
Muusa oppi kiepin Lumilta ja nyt osaa käyttää Zoomerangia. Vauva sai suukkoja hauvalta, se rimmaa. Pakastimessa puolukkaa, mustikat panin suoraan pikkumiesten luukkuihin.
Ehdimme myös sukuloimaan TJ:llä ja Saaralla, nyt on taas virtaa uuteen viikkoon 😍
Norwegian lopettaa kuulemma Oulun lennot, mitenköhän meidän Oulun matkojen käy. Juna 6-8h on yhteen viikonloppuun lasten kanssa vähän rapia. Kaikki järjestynee.
Olipahan aamu, Miio ei heränny ravistelemallakaan ja löi jumiin kun ei löytäny keppejään mistään (oodi noille maasta nostetuille aarteille jotka on aina hukassa, joilla pystyy kätevästi puhkomaan sisarusten silmiä, ja jotka roskaa koko helvetin kämpän aina). Muusa hävisi pukemiskisassa Lumolle ja kaatoi raivoissaan kaikki keittiön tuolit. Kukaan ei pukenu ite, kaikki piti pukea. Miio ei suostu kulkuneuvolla koska haluaa sateenvarjon. Lopulta saan sen lahjottua pyörälle niin et mä pidän sille sontikkaa, no sit Muusa ei haluakaan potkulautaa. Lopulta työnnän rattaita yhellä kädellä ja sontikkaa toisella ja Miio lyö jumiin kun sontsa on väärän värinen, kunnes tuuli hajottaa koko sontsan. Pk:lla yritän olla kohteliaan tehokas, kiitokset eilisistä kaverisynttäreistä, hyvät huomenet, kai tässä jätössä on muillakin aina tuskan hiki mutta kun mies ei pese käsiään ja Lumo vaan huutaa pihassa. Nyt ollaan litimärkiä kesäkengissä, vaatevastaava oli unohtanut katsoa sään eilen ja minä en ehdi aamulla kolmen kanssa vilkasta edes ulos ikkunasta saati kammata tukkaa.
Vielä on kaksi kakaraa jäljellä ja bonuskakaroita kohta. Olin jossain mielenhäiriössä ajatellut, että kokeilisimme Muusan kanssa rentoa aamiaista kahvilassa kun se menee vasta kymppiin kouluun, mitä helvettiä, enkö kuudessa vuodessa jo ole oppinu että ”rento kahvilakäynti” on maailman isointa fuulaa näiden pikkupaskiaisten kanssa. Tässä kohtaa en enää muutenkaan haluaisi palkita Muusan aamuista kiukuttelua viemällä sitä kahvilaan mutta aamupalaa ei oo syöty ja ulkona sataa kun aisaa. Pakko mennä syömään tuohon vastapäätä, ope on jo keskiviikkoisin joutunut antamaan sille omia riisikakkujaan kun se on niin nälissään pitkänä päivänä koulussa.
Kahvilasta en muista mitään, joinko edes sitä kahvia, laskun loppusummalla 13,50e ois ainakin saanut kaupasta viikon aamupalat. Lumo ei halua avokadoa ja kiire on heti, Muusa syö kun etana. Juuri kun päätän että Lumon vaippaa ei tarvi vaihtaa se paskoo ja Muusalla on vessahätä mutta valvomo ei avaa hoitohuoneen ovea. Lumon vaipatus jääkylmällä kaakelilattialla. Muusa ei älyä jonottaa yksin vessajonossa ja lopulta kun jonoa ei ole, se ei uskalla vessakoppiin yksin. Itelläkin olis pissahätä mutta miten tässä käyt. Tässä vaiheessa joku ihana ja hyvää tarkoittava rouva kysyy että enkö tiedä että tuossa on hoitohuone vieressä, äyskäisen että kai ny menisin mieluummin sinne jos joku avaisi oven, alan ihan kohta parkua, pulssi 180 koko aamun.
Nyt juoksen Muusan potkulaudan rinnalla kotiin, pakko hakea sille paremmat kengät ja sadetakki, se vilustuu muuten koulussa. Bonuslapsi A:n isä ei vielä kuittaa et käykö treffit ulko-ovella, minnehän mä olen tässä edes juoksemassa. Kamat kotoa, vaatteiden vaihto käytävässä, arvostelevia katseita naapurin rouvalta, A kyytiin, bonuskakara S piti olla hammashoitajalla mutta tuleekin tuolta. Muusa ei suostu kulkemaan samaa reittiä kun muut, sooloilee taas voiko sen sitoa rattaisiin kiinni 🤬, Lumo huutaa koko koulumatkan. Koulun pihassa Lumo on pakko nostaa rattaista syliin, se ei saa enää edes henkeä, A ei suostu tunnille hämppikeinusta ja hukkaa reppunsa, Muusa kieltäytyy kokonaan menemästä opettajan mukaan ja roikkuu kyljessä. Nyt ne meni, mutta Lumo huutaa edelleen. Ihan sama, yksi huutava lapsi on yhtä kun omaa aikaa. Lumo huutaa, sataa, menen kuusen alle hengittelemään. Tää on nyt mun työtä vuoden loppuun, tää on nyt mun työtä vuoden loppuun, hoen päässäni.
Miten teidän aamu sujui?
Löysin juuri aallonpohjan. Kaapissa ei ollut muita herkkuja kuin donitsi, ja söin sen. Se oli donitsi, joka oli kuivunut kivikovaksi ja josta oli jo kertaalleen haukattu ja josta – väitän että muistin tämän vasta kesken syömisen mutta oikeasti tiesin tämän alusta alkaen – Miio oli sunnuntaina nuollut sokerit jo pinnasta.
Mutta kun muita herkkuja ei ollut kaapissa. Niin söin. Ettäs tiedätte. Mutta sitä en saatana tiedä miksi se oli siellä kaapissa alun alkaenkaan.
Miten meidän perheessä jakautuu metatyö?
Metatyö on käsittääkseni näkymätöntä työtä, työtä jota on tehtävä että metatyön vastakohta eli työ (vai näkyvä työ?) ja vapaa-aika ja arki rullaa.
En tiedä mikä metatyön määritelmä tarkalleen on, jos se on näkymätön työ niin teen ammatikseni metatyötä; mitä näkymättömämpi kädenjälkeni on, sen parempi. Mutta metatyö saattaa määritelmän mukaan koskea vain elämää kotona. Siispä siitä, meidän kotona.
Näkyvä työ jakautunee meillä suurin piirtein tasan, ei me ainakaan riitoja asiasta saada aikaan. Minä teen ruoat, Milla kaivaa ällötykset kylpyhuoneen lattiakaivosta. Vuorovuosin öljytään parvekerallit. Mutta näkymätön työ on ehkä enemmän minulla. Kyllä Millakin sitä tekee, mutta epäilen että ei niin paljon kuin minä.
Kun lapset menee nukkumaan klo 20.30, Millalla alkaa oma aika. Hänellä on sitä myös pitkillä työmatkoilla.
Minulla ei ole pitkää työmatkaa. Kun lapset menee nukkumaan klo 20.30, minä imetän nuorimmaista ja alan riivatusti suunnitella seuraavaa päivää, seuraavia viikkoja, seuraavaa kesälomaa. Millä sinne Nokian kylpylään mennään, VR:n sivut laulaa, otetaanko oma turvakaukalo mukaan taksia varten, mitkä uikkarit olisi hyvä pakata. Teen jatkuvia listoja tekemättömistä asioista ja suunnittelen päässäni ruokalistaa, kauppalistaa, tänään loppui kaapista ketsuppi ja ylihuomenna syödään makaronilaatikkoa. Selailen FB-kirppiksiltä lapsille vaatteita, sovin vaatenoudoista ja myyn vanhat. Käytän kolmen viikon illat sen selvittelyyn mitä voisi tehdä hiihtolomalla, mitä se maksaa, ketä sinne voisi pyytää mukaan, ja pyydän mukaan, koordinoin, varaan. Kalenteri on täynnä aina vähintään 2kk eteenpäin ja asioiden koordinointi vie aikaa. Panen kalenteriin neuvolakäyntejä ja kaveritapaamisia. Huolehdin että pyörät huolletaan, hampaat tarkastetaan ja että lelupäivälelu on repussa, varavaatepino täydennettynä. Suunnittelen, mittaan, tilaan ja asennan lisää lelu- ja vaatehyllyjä, joita kukaan ei edes huomaa. Puhtaiden kestovaippojen pino ei koskaan hupene eikä lattialla ole koskaan vaatteita, jos muilta perheenjäseniltä kysytään. Uusin kirjaston kirjoja, leikkaan tukkia ja kynsiä, miten nekin kasvaa viiden päivän välein mittaansa taas. Minun oma aikani on 30min Netflixiä iltaisin jos metatyö on tehty, usein Netflix jää väliin kun kello on jo 22 ja vieläkään ei selvinnyt minne hotelliin oikein kannattaisi mennä tai kauppalista oli pakko saada valmiiksi ennen aamuvientejä.
Onhan mulla työn, metatyön ja 30min Netflixin lisäksi aikaa hassutella vauvan kanssa kaiket päivät tällä hetkellä ja vielä aikaa tunnin reeniin. Mutta tuo hassutteluaika on aika minimaalista kun se tulee ruokailun ja vaipatuksen ja pesujen ja unien väliin ennen kuin taas alkaa parku, ja vauvan päiväunien aikaan saakin taas tehdä lisää kotitöitä tai metatyötä. Millallakin on tunti treeniä päivässä. Miksi mä en osaa laskea sitä omaksi ajaksi kumminkaan? Sehän nollaa supertehokkaasti, mutta samaan aikaan ei se nyt ihan sohvalla pötköttelyyn vertaannu. Mitä mieltä olette, onko treeniaika omaa aikaa, silkkaa työtä/metätyötä, vai haave vain? 😬
Millakin tekee metatyötä meillä. Hän saa tehdä listan siitä mitä kaikkea metatyötä, viisaammat on sanoneet, että metatyö kannattaa listata ja tehdä näkyväksi. Mutta se kai pätee vain jos metatyö jakautuu epätasaisesti JA tilanne harmittaa osapuolia/osapuolta. Minua ei harmita.
Millan metatyö tapahtuu öisin. Milla nousee kantamaan kakaroille yöllä vettä jos on jano, vaihtamaan lakanaa jos on pisuvahinko, lohduttamaan jos on painajainen. Tätä työtä on meillä käsittääkseni vähemmän kuin muissa perheissä, mutta kausittain silti enemmän. Vaikka minä imetän yöllä, Milla saattaa nousta ja kantaa vauvan minulle. Tämä öinen metatyö on äärimmäisen tärkeää ja se ei oikeastaan ole näkyvää, se vain tapahtuu. Minä en aio nousta 1,5kk päästä enää öisin kenenkään takia, joten kai sitä öistä palvelualttiutta on sitten syytäkin kompensoida kaiken muun metatyön tekemisellä 🤣
Millalla on myös toinen metatyötehtävä, joka ei näy kenellekään. Jos minä suunnittelen ja haalin vaatteita, niin Milla on Pekka Pouta, hän tietää aina mitkä vaatteet on pantava päälle koska sää on seuraavaksi X. Itse olen ihan hukassa sen suhteen mitä kakaroille puetaan, elleivät vaatteet ole valmiina odottamassa. Pinoissa jotka vain ilmestyvät jostain ja jotka eivät koskaan hupene, saati ole säähän sopimattomat.
Metatyö öisin on kuormittavampaa. Lisäksi teen omat metatyöni koska a) joko pidän siitä tai b) koska niiden tekeminen helpottaa omaa elämääni niin paljon, että mieleeni ei tulisi jättää niitä tekemättä. En tiedä onko Tukholman syndrooma iskenyt, mutta en voisi edes sallia, että Milla suunnittelisi seuraavan loman tai sopisi kaveritapaamiset. Koska itse suunnittelemalla pystyn täysin manipuloimaan koko perheen aikataulua, jos otan tuon junan ehdin tuohon jumppaan, jos menemme tuolloin kirjastoon saan samalla Nesbøn kirjan haettua itselleni.
Ehkä olen manipuloija, ehkä alistun liikaa ja pitäisi tehdä metatyötä näkyvämmäksi. Ehkä pitää vielä pohtia asiaa tarkemmin. Miten teillä jakautuu metatyöt tai onko niistä puhuttu?
Kun esikoisen kanssa mentiin vauvauintiin, ja puoliso ei päässyt mukaan, oli täysi paniikki päällä ja piti äkkiä hankkia joku kummeista mukaan. Koska eihän siellä yksin pärjää, miten sille vauvalle saa edes uikkarin yksin, eihän sitä pysty sukelluttamaankaan, apua!
Kun kolmannen lapsen kanssa mennään perheuintiin ja puoliso ei pääse mukaan, ollaan vaan tyytyväisiä että mukana on kaksi eikä kolme uimataidotonta kakaraa. Koska kolmen kanssa puljaamisen jälkeen kahden kanssa puljaaminen tuntuu siltä kun ei olisi lapsia mukana ollenkaan.
Olimme ravintolassa ja vauvan vaippa piti vaihtaa. Vessaan oli matkaa. Tietenkin nelivuotiaalla oli kakkahätä samalla, joten pojat mukaan molemmat.
Vauvalla oli vuosisadan nipat. Kaikki vaatteet oli paskassa ja sitä oli selässä, varpaiden välissäkin. Mulla oli vauvalle enää toppatöppöset ja track suitin takki siinä panna päälle. Pärjäiltiin, kannoin lopulta ulkokautta viimassa vauvaa niin mutta matka ei ollut pitkä. Nelivuotiaan peppunen piti toki myös pyyhkiä ja sehän onnistuu, siinä vaan vauva joutuu hetkeksi vähän kummalliseen roikkuun. No siinä roikussa se tietenkin oksentaa äskeiset vesimelonit mun vaaleille lenkkareille.
Tossa kohtaa nelivuotias toteaa ”äiti, sulla on selvästi hyvä päivä tänään”.
Testattiin tänään Elixia Redin lapsiparkki, se on kun hoplop pienoiskoossa. Kakarat viihtyi. Milla testasi Elixiaa ilmaiseksi ja sen jälkeen mentiin Raxiin syömään. Olipa kätevä ”ilmainen” jumppa (ruokaan meni 55e) ja kiva ”kuluttaa” 500 kcal (pizzoista tuli kalorit takas ainakin viisinkertaisena) 🤣🤣🤣
Miten paljon ällötystä ja paskarallia ihminen kestää?
Tänään on ainakin ollut helvetin ällöttävä päivä.
Lämpöä on 27-28 astetta ja kosteus 70 %, joten kaikki lemuaa. Minä lemuan, roskakatos lemuaa, jopa vauva lemuaa.
Aamulla huomaan että Miiolla on edelleen muovailuvahaa ja mitä lie lietettä kynsien alla eiliseltä, pakko ne on kaivaa pois ja leikata kynnet. Vähän ällöttävää mutta jotenkin tyydyttävää. Kai tästä tulee tavallista parempi lemupäivä kuitenkin. Mutta ei. Seuraavaksi palaan naapurista (Muusa meni sinne hetkeksi leikkimään ennen koulun alkua). Pienestä ekskursiosta haltioituneena vauva päätti paskantaa ohi vaipasta parasta mekkoani pitkin keittiön lattialle. Vauva pitää silloin kantaa pesulle kylppäriin, joten muodostimme hienon paskavanan balttiarallaa koko asunnon halki. No, paskakin on vaan paskaa.
Mutta lemupäivä eskaloituu hiljalleen?Kauppareissu oli tuskainen, ahdan täpötäysiä säkkejä vaunujen alle ja hiki virtaa, vauva puklaa päälleen. Hajujen sekoitus alkaa olla melkoinen. Onneksi Kampin denat ei välitä, ne tuoksuu itse kukkasilta ja se peittänee meidän hajuja hieman alleen.
Kotona syön puolet rinkelistä kun huomaan että kaikki rinkelit on homeessa. Oksetus kipuaa kurkkuun, kippaan rinkelit biojätteeseen. Ja nyt on biojäte täynnä. Vaihdan biojätepussin mutta roskiksen pohja lainehtii jossain hemmetin nesteessä, se haisee ihan lapsuuden hevoshaalle, mitä helvettiä. Ei hevosenkakkaa vaan joku sekoitus sitä lantaa ja hevosta itseään. Kai tän pitäis olla hyvä muisto mutta ei, oksettaa. Vien biojäteastian kylppäriin ja tyhjennän sen kakoen, täytän vedellä. Milla saa perkele pestä tuon illalla. Mutta ei, siinä se astian paskiainen kuiskii mun nimeä. Tule tänne. Tule tänne, olen tässä. Pakko se on perkele pestä saman tien. Kerään rohkeutta, pelaan erän Candy Crushia. Nyt on voimia pestä se ällötys. Pelaan toisen erän, nyt ilkeän huuhdella. Onpa se puhdas. Lisää Candy Crushia, putsaanpa tuon vessanpöntönkin samalla. Candy Crush. Ja lattiakaivo. Hyissaatana, tää on Millan hommaa. Oksettaa. Soodaa ja etikkaa perään. Kuka se on se sometyyppi joka puunaa toisten koteja ilmaiseksi ja saa tulonsa kun postaa siitä someen. Joku Auli Kananenko? Miten se pystyy siihen. Sillä taitaa olla lemupäiviä jatkuvasti. Ja vielä toisten lemuja, ei edes omia!
Kahvi löytyy jäähtyneenä mikrosta. Olen mikrottanut sen kolmasti, sekin haisee jo väärältä. Ja vauva alkaa lemahtaa aamulla syömältään kukkakaalilta, varmaan paidanrinnus. Ja vaipassa odottaa taas yllätys.
En ole mitenkään erityisen hajuherkkä mutta kyllä tää elämä on yhtä perkeleen lemupäivää. Ja kaiken kukkuraksi postaan siitä blogiin ja te hullut luette siitä 🤣🤣🤣 Miten niin kaipaan älyllisiä virikkeitä. Hajuttomia sellaisia.
Viikonloppu vierähti Nokian kylpylässä. Edelleen paras kylpylä lasten kanssa, ollaan oltu kerran vuoteen täällä nyt ehkä neljä vuotta putkeen? Potkulaudoilla asemalle, junalla Manseen ja Mansesta tilataksi että mahduttiin.
Perjantaina käytiin iltauinnilla, ravintolaan ei oltais enää ehditty joten meillä oli evästä. Aina on oltava helvetisti evästä. Milla manaa miksi aina on niin helvetisti evästä, tarjosin junassa muusilaatikkoa Milla-hiirulle ja hotellilla rypäleitä ja eihän hiiru syö varastoon, ilmoittaa sitten klo 21.30 että hänellä on nälkä kun kaikki eväät on syöty. No ehkä Milla-hiirua ei ensi kerralla enää harmita se iso eväskassi 💁
Kylpyläosasto toimii minusta aika monen ikäisten lasten kanssa. Rengasliukuun on K-8 ikäraja, olisin vienyt Muusan 6 mutta ei uskaltanut. Toisessa isossa liukumäessä ne on laskeneet molemmat pienestä pitäen vaikka se on melko hurja, K-6. Sitten on yksi lyhyt ja jyrkkä mäki joka on kiva, ja kolme pienten pikkumäkeä, joissa nää kaikkim puljasi (2, 4 ja 6v). Kahdessa lastenaltaassa on lämpimämpi vesi ihan vauvankin puljata, joskin vein yhteen 37 asteiseen poreeseen kun alkoi sinertää 🤣 Poreita, ulkoallasta, luolia, aaltokone tasatunnein, vastavirtaa. Jopa minä viihdyin, yleensä nää reissut saattaa olla mulla vähän sellasta altaanreunalla päivystelyä mutta täällä ei. Paras anti on kuitenkin ”keijusauna”, joka löytyy miesten ja naisten puolelta yhtä lailla. Keijusauna on tavallinen mieto sauna jossa ei löylätä, mutta siellä heijastuu alkeellinen animaatio seinälle. Aikuisen silmin se ei ole häävi mutta siitä saa revittyä riemua vaikka puoleksi tunniksi; animaatiossa sudenkorennot liihottelevat saunan seinällä ja hetken jännittyneen odotuksen jälkeen joku niistä muuttuu keijuksi. Arvuutteluleikki on valmis – mikä niistä muuttuu keijuksi, milloin, minkä värinen tukka keijulla on, minne suuntaan keiju poistuu, kuka perheenjäsen on kukakin keiju (Riku ja Lumo keltainen, äiti sininen, Milla oranssi, Tiia vihreä, Wilma pinkki, Muusa ja Miio turkoosi). Siis aevan saatanan rapiaa hommaa mutta jos sulla on lapsia sä jo tiiät että siellä saunassa ei sitten istuta sekuntiakaan eikä vanhemman perä penkkiä viistä kun ne jo säntää ulos. Tuo perkeleen keijusauna on parasta sitten Batmanin, siellä oikeasti saa aikuinenkin istua hetken lämmössä 💪🏽
Miio huiputti tän uudelleen ja uudelleen, photo credits Riku
Muutenkin Nokian Eden toimii. Huone on iso, siihen mahtuu aikanaan viideskin kunnon vuode pahnanpohjimmaiselle. Sisäleikkari oli viimein auki koronan jäljiltä, ulkoleikkari löytyy, minigolf, frisbeegolf, ranut altaalla ja lastenmenu illalla. Aamiainen ei ole se perus Scandicin porkkanatikkusetti vaan parempi, kelpasi jopa Tiialle. Mustamakkaraakin oli (Riku maistoi mutta puljasi, mie hain lissääkin 😬)
Me ollaan vedetty näitä kaavalla pe iltauinti ja iltapala, la aamiainen ja aamu-uinti, sitten lähileikkarille ja koulun pihan leikkarille lähelle, ja Citymarketiin ostamaan evästä ja sumpille / syömään / ostamaan leluja tms. Sitten taas uinti ja illallinen tai päin vastoin. Su aamusta aamiainen ja uinti ja himaan. Vauva raahautui oikein nätisti taas mukana, hän on se helpoin kakara. Ei herännyt edes yöllä nisälle kun oli niin uinut, Miioa sen sijaan päästiin herättelemään parin tunnin välein kun tuli matkasängyn laidalta takaraivoilleen tonttiin. Kaikki kunnossa ja paluujunassa ollaan, ens vuonna taas vaikka samalla seurueella, lystiä ol’ nääs!
Vauva oli päiväunilla, rauhassa siinä pötköttelin vaahteran alla mutta tuli tunne että mua tuijotetaan.
Keräsin alle kesän väläyksiä lasten suusta teitä hauskuuttamaan. Tai itkettämään. Lukijan vastuulla.
Miio 4v: ”Nää koirat on siksoksek.” Äiti 42v: ”Siis ne on mitä?” Miio: ”Siksoksek.” Äiti: ”¿Qué?” …
Lopulta äiti: ”Ai siis onko ne siskokset?”
Miio kesken pehmoleluleikin: ”Tällä Pörröllä vaan lentelee sydämenkuvat silmistä.” 😍
Kun Muusa ja Miio menivät kesäaamuisin päivähoitoon, Muusa kysyi Millalta minne me aikuiset sitten menemme päivisin (toinen perhevapaalla, toinen opettaja). Sähähdin Millalle englanniksi ”say ’to work’”. Milla takelteli vastauksena ”ööö, kesätöihin…”
Muusalla oli viimeinen eskaripäivä ikinä, Miiokin jäi lomalle. Tunnin omassa pihassa pyörimisen jälkeen Miio kysyi koska me lähetään sinne lomalle. Milla yritti selittää että ei lomalle lähdetä vaan lomalla ollaan. Moinen ”holiday state of mind” -selitys ei kelvannut 4-vuotiaalle alkuunsakaan. Mies kaipaa sähäkkää kaasunpainamista.
Keskusteltiin lasten kanssa prideistä, selitin että se on yhdenvertaisuuden mielenilmaus ja rakkauden juhla ja koskee monenlaisia perheitä, perheitä joissa on vaikka kaksi äitiä niin kuin meillä tai kaksi isää tai kolme äitiä jne. Miio totesi, että meidän perheessä on kolme äitiä, isona Muusastakin näet tulee äiti ja hänestä isi. Sanoin että se edellyttäisi että heille tulisi omia lapsia, joita he auliisti olivat hankkimassa kumpainenkin. Muusa sanoi, että vauvatarkoituksiin Miion tulisi luovuttaa hänelle siemen, johon sanoin, että vauvansiemeniä kyllä tarvitaan mutta Miio ei voi antaa niitä Muusalle. Muusa sanoi yllättäen, että haluaa poikavauvan (itki siis koko syksyn että haluaisi siskon eikä toista veljeä). Johon Miio tokaisi ”meidän vauvoista tulee mitä tulee, sillä ei ole väliä” ❤️
Muusa 6v: ”Mulla on napauikkarit”.
Siis bikinit.
Miio (yhtäkkiä): ”Murise mun muffinssiin”.
Miio kerää innokkaasti tölkkejä ja palauttaa niitä rahan toivossa. Miio juhannuksena: ”Ukki haisee ihan tölkille” (isäni juo kerran vuosikymmenessä)
Muusa (pitkän istumisen jälkeen): Mulla on sadetta jaloissa.
Siis puutuneet jalat.
Huhhuh, sinne se nyt lähti. On kyllä kasvanut jo isoksi tytöksi, miten ihmeessä nämä vuodet vierii niin nopeasti. Kyllä on haikeaa, eikö se nyt tarvitsekaan minua enää niin paljon, osaako se kulkea sinne yksin ja sanoa kesken tunnin jos on pissihätä. Kyllä kyynel vierähtää, on niin reipas jo, sinne se lähti koulutielle nyt sitten ihan itsekseen ja reippaana.
Siis Milla 44v.
Kirjoitin postauksen Legolandista (https://erilaistarakkautta.wordpress.com/2022/08/07/legoland-vinkkeja-8-2022/), mutta kaikki lapselliset tietää, että oikeasti siellä oli saatanallista eikä em. teksti ole totta. Tässä versio Legolandista, jota ei ole siistitty.
Lento oli perillä kovin myöhään, joten ensimmäinen ilta meni ihan infernaaliseksi sähläämiseksi. Shuttle ei kulkenut, viiden hengen isoa taksia ei ollut, yksi bussi ehti nenän edestä. Hotellilla kakarat oli kirjamellisesti jo ”kiipeilen respan tiskille” -moodissa, hävetä sai kunnolla. Ajatuskin ravintolasta niin myöhään (ja ensin sen etsimisestä) sai vatsan kääntyilemään, joten Milla lähti kauppaan ostamaan iltapalaa. Reissu toki kesti vaikka kauppa oli lähelläkin. Siihen mennessä ehdimme käydä hotellin aidan takana itkemässä kun viereiselle leikkarille ei päässyt muuta kun aidan yli, no ei onnistu yksin vauvan kanssa.
Aamiaisen jälkeen (älkää edes kysykö kiipeilikö kukaan tuoleilla, karkasiko kukaan, maistuiko ruoka – jopa pulla saattaa näet olla yök) Millan kanssa nosteltiin kakarat aidan yli leikkarille kun Legoland ei vielä auennut. Muusalla menee jumi päälle ja se hajottaa vaijeriliu’un, ja heti perään sillä menee tietenkin leikkarilla nilkka. Ei anneta kipulääkkeitä juuri koskaan mutta ajatus 22kg lisäpainosta Legolandissa koko päivän 10h, no joo, me ollaan supernaisia mutta ei supernaisetkaan kaikkeen pysty. Pakko antaa Buranaa, mitä jos se ei pysty muuten kävelemään?
Legolandissa elämä oli yhtä jonoa ja kakarat ehti hakata, potkia ja purra toisiaan niissä jonoissa arviolta 800 kertaa. Ei siinä auta herkkulakot ja kännykkäkiellot kun kaikkia vituttaa. Kaikkia vituttaa Legolandissa, wohoo! Kannatti maksaa.
Illan kruunuksi Muusa päättää hypätä ikkunalaudalta sohvasängylle selkä edellä, lentää metrillä yli, ja tulee suoraan päälleen lattiaan.
Toisena aamuna ilmoitan innoissani lapsille, että nyt lähetään Lego Houseen rakentelemaan legoilla. Miio toteaa ”en lähde”, ja vielä että ”en tykkää legoista”. Koko kesä on siis odotettu Legolandia, wtf.
Kävelyä Lego Houseen on 25min, tietenkin alkaa sataa kun ei ole sadekamoja mukana. Ennusteen mukaan pakattiin.
Mainitsinko jo, että kahden yön reissulle vauvan kuusi tai seitsemän vaatekertaa ei riittänyt mihinkään, koska niskapaskaputki alkoi, niin, en edes tiedä hulinan takia milloin. Varmaan jo menolennolla.
Kun paluumatkalla kysytään pikkuperkeleiltä kumpi oli kivempi Legoland vai Lego House, nuo pikkuenkelit toteavat yhteen ääneen ”hoplop!” Emme poistu kotoa enää hoplopia kauemmas koskaan, se on varmaa saatana.
I hate kids.
Legoland taputeltu! En kirjoita matkakokemuksia niinkään, koska niitä on netti pullollaan, mutta ehkäpä muutamia vinkkejä jos siitä olisi sinne halajavalle hyötyä.
Ensimmäisen vinkin tarvin teiltä: Miten lausutaan Legoland Billund ilman että se kuulostaa äärimmäisen hävyttömältä??? 🤣
Me lensimme suoraan Billundiin, se lie ensimmäinen vinkkini. Finnairin suorat lennot saattaa olla pirun kalliita, joten moni lentää Kööpenhaminaan ja vuokraa siitä auton. Ajomatka on kuitenkin 2,5h ja meidän kakarat voi pahoin autossa, no thanks. Lennot Kööpenhaminaan oli 650e luokkaa neljälle hengelle, ja Billund 850e. Tuo erotus olisi varmasti mennyt autonvuokraan ja bensoihin, joten ratkaisu toimi. Mutta tämä toiminee vain jos on joustonvaraa lähtöpäivissä, lennot olivat kalliita joinain päivinä.
Me oltiin Hotel Svanen -nimisessä hotellissa, toimi oikein hyvin. Kävelimme aamulla Legolandiin, matka oli ehkä 900m. Svanen oli 260e/yö, ja vaikka se on kallis niin kaikki Legon omat majoitusvaihtoehdot olivat alkaen 500e/yö 🙈 Svanenin vieressä oli Legon camping-alueen upea leikkari, tosin matkaa sinne tuli maata pitkin yli kilometri, mutta kiipesimme suoraan hotellihuoneen vierestä aidan yli ja leikkari oli siinä 😬
Billundissa ajaa ilmainen shuttle bussi nähtävyyksien, hotellien ja lentokentän välillä, sitä suosittelen lämpimästi. Rattaita ei saanut työnnettyä kyytiin mutta ne mahtui hyvin foldattuna mukaan. Mennessä busseja ei enää kulkenut (klo 17 ehkä vika?), joten otimme taksin kentältä (28e/4km). Svanenilta kävelimme toisena aamuna Lego Houseen ja Lego Houselta otimme shuttlen lentoasemalle. Billund on mukavan kompakti.
Minusta kaksi yötä oli sopiva aika perillä. Kolmas yö tai neljäskin toimisi, jos haluaisi viettää yhden päivän Lalandissa (spa, kiipeilyä, jne.) ja vaikka yhden Wow-parkissa (kiipeilyä kai), tai kaksi päivää Legolandissa. Itse olisin tullut hulluksi Legolandin jonojen kanssa jos sinne olisi pitänyt mennä vielä toisena päivänä uudelleen, vaimolla taas jäi sellainen olo että jäi paljon näkemättä ja olisi voinut viedä vanhemmat lapset sinne uudelleen jos oisin jäänyt vauvan kanssa pois.
Jonottamaan saa varautua. Ihan pienimpiin laitteisiin riitti 10-20min, mutta isoimmat vuoristoradat oli aina 35-50min. Vinkkinä sanoisin, että Lego Appin jonotusajat tulee 30min viiveellä, niihin ei kannata luottaa vaan kannattaa katsoa jonon pituutta. Toinen vinkki on, että aikuisen kannattaa mennä jonopaikkaa pitämään ja kakarat vaikka viereiselle leikkarille kiipeilemään siksi aikaa. Ensin hävetti tehdä näin, mutta lopulta huomasin että kaikki tekee niin ja se on vain pakko, paikalla ollaan lapsia varten mutta lapset ei kerta kaikkiaan voi olla jonossa koko päivää.
Legoland on pitkälti siis laitteita, hurjimmat kyydit ovat vuoristoratoja ja minusta ne saattaisivat riittää vielä ehkä 10-tai 12-vuotiaalle, mutta sen jälkeen en ole varma kaipaisiko lapsi monipuolisempaa. Pelkäsin ennakkotietojen perusteella että Miio 4v ja 106cm olisi liian pieni osaan laitteista, mutta niin se ei ollut, kyllä hän pääsi etenkin aikuisen kanssa vaikka mihin, monta laitetta jäi kokemattakin. Mutta jos lapsesi on alle 100cm, tämä saattaa rajoittaa menemistä eli se kannattaa huomioida. Myös 90cm pääsee osaan aikuisen kanssa mutta rajoitetummin.
Toisena päivänä suuntasimme Lego Houseen, olin ostanut kombilipun etukäteen, Legoland + Lego House n. 300e/4hlöä (+vauva). Jos mietit mistä on kyse ja mitä nämä on, niin Legoland on huvipuisto lego-vivahteella, ja Lego Housessa rakennellaan legoilla (ja Dubloilla). Lapset viihtyi molemmissa, vaikka meidän nelonen ei ehkä vielä ole se innokkain legon rakentelija. Minulle Lego House oli ehkä vähän pettymys, luulin nettisivujen perusteella että siellä oikeasti pääsee uittamaan legorakennelmiaan ja tekemään leffoja, mutta uittaminen olikin virtuaalivedessä ja leffantekoon niin pitkä jono ja prosessi aika mutkikas, että en tiedä. Hiton iso mesta se oli ja lapset viihtyi, se on selvää. Mutta ehkä odotin korkeaa pääsymaksua vastaan jotain enemmän kuin ”rakenna, ota kuva, rakenna, ota kuva”. Jos (ja kun) mennään tuonne uudelleen joku vuosi niin varmasti mennään taas Lego Houseen, ainakin odotukset on sitten mulla kohdillaan.
Tanskalaiset tuli näihin paikkoihin sankoin joukoin camping-hengessä, majoittuivat tiipiissä ja söivät eväitä ja raahasivat perässä vedettävissä vaunuissa kakaroitaan ja klaffituolejaan (vaunuja sai kai Legolandista lainaan). Jos heiltä jonkun vinkin nappaisin teille niin tuo eväät mukaan. Legolandissa lounaallekin piti jonottaa 50min (!), pahin aika oli klo 14. Eväät pitää joka tapauksessa olla jo sen takia, että päivä on pitkä (10-20). Billundissa me ostettiin Coopista eväät (800m hotellilta). Lego Housessa olis ollut ravintola, jossa robotit tuo ruoat legolautasilta, mutta näin jo menusta ettei kakarat syö mitään niistä ylihintaisista annoksista. Se näytti enemmän rahtipajalta ala-aulassa kuin luulin, joten ei jäänyt harmittamaan, kertokaa toki oliko se kokemus joka kannattaa ensi kerralla saada? Lego Housessa eväitä sai syödä piknik-alueella ja puhelinta sai ladattua samalla (ei muuten onnistunut lataus Legolandissa, FYI).
Hyvä reissu ja mennään toistekin jos rahat riittää Tanskaan enää ikinä 🤣
Tätä pyydettiin Facebookissa, joten jaan tännekin. Mitä pakata kun matkustaa lasten kanssa?
Meidän pakkauslista on To do:ssa aina tallennettuna, ja se on pakko tsekata läpi vielä juuri ennen lähtöä, koska osa kamoista on varmasti eksynyt jo takaisin lastenhuoneeseen (kuten ne unilelut, joita ilman reissu on pilalla).
Juomapulloja (lentokentälle tyhjinä), eväitä ja passeja ei kannata unohtaa. Mun tietojen mukaan lentokentän turvatarkastuksesta saa läpi lastenruokia yli 100ml pakkauksissa alle 3v kanssa, mutta yli 3v otettiin Lidlin pienempiä smoothieita koska niin isoilla lapsilla ei saanut olla yli 100ml. Tää pätee siis Seutulassa, ja käytännöt vaihtelee, esim. Rhodokselta sai läpi kokonaisia vesipulloja jos vaan oli vauva mukana 🤔
Koska mä en voi syödä sokeria tyhjään mahaan ja kakarat on tosi rasittavia kulkuneuvoissa jos ne on sokerihumalassa, eväsideat on aina hankalia. Ollaan raahattu karjalanpiirakoita ja croissantteja ja omppuja, joskus ihan leipiäkin, mutta ne ei säily mahdottoman pitkään. Onko kenelläkään hyviä vinkkejä eväiksi?
Mitä pakata matkalle mukaan
Mutsit
Korvatulpat
Laturit: kännykät pädit fitbit kuulokkeet
Kuulokkeet
Pädi
Rahaa
Luottokortti
Matkakortti
Vakuutuskortit
T-paidat
Shortsit
Housut
Hameet / mekot
Bikinit (+ uimalasit)
Kengät (lätylätyt, tennarit, ballerinat, lenkkarit)
Urkkakamat
(Yöasu)
Sukat
Rintsikat ja kalsarit
Aurinkorasvat
Meikit
Dödö
Hoitoaine
Piilarit + neste
Hiusaineet
Siteet
Adapterit
Hattu
Mukulat
Tikru + kirahvi
Eväitä (pussipuurot max 100ml yli 3v, isot käy alle 3v, purkkiruoat, smoothiet)
Ruokalappuja
Vaipat
Kuulosuojaimet
Bodyja ja paitoja (lyhyet ja pitkät hihat)
Housuja
Sukkia ja kalsareita
Mekkoja
Aurinkohatut
Aurinkolasit
Uikkarit ja UV-asut
Kenkiä (lenkkarit, kesäpopot, crocsit, uimakengät)
Aurinkorasvat
Bepanthen
Leluja ja piirrustusvälineet
Matkarattaat + sadesuoja + vaunuverho + hyttyssuoja
Matkasänky
Molemmille pädit (lataa offline ohjelmia etukäteen)
Kakrujen kuulokkeet
Kaikille
Passit
Matkaliput
Rokotustodistukset
Lukemista (lataa offline)
Eväät
Hammasharjat ja -tahnat
Perusvoiteet
Lääkkeet: Panadol, Burana, matkapahoinvointi, antibiootit, maitohappobakteerit, ripulilääkkeet, desinfiointiaine, laastareita, rakkolaastarit, D-tipat
Hyttyskarkote
Käsidesi
(Kertakäyttösadetakit)
(Otsalamppu)
Lonarit
Linkkari tai kynsisakset
Aurinkolasit
Kasvomaskit
Pesuaine
Harsoja
Viikko vietetty muiden nurkissa Himangan seutuvilla, kiitos erityisesti anopille Sanna Inclusivesta 💕
Meidän lapsille Hietaniemen hautausmaa on metsä. Niinpä aito maaseutu on melkoista eksotiikkaa. Kyllä, hetkittäin pikkuperkeleet ovat juuri niitä kammottavia kaupunkilaiskakaroita, jotka eivät suostu ulos koska [lisää minkä tahansa ötökän nimi tähän]. Mutta onneksi ne välillä unohtavat hienostella ja painelevat kokemuksia hakemaan. Life awaits out there.
Anoppilassa ruokimme naapurin puput ähkyiksi joka ikinen päivä. Tämä on joka vuosi yhtä hitti, ihan liikuttavan mieluisaa puuhaa 🤣
Miion kanssa kävimme mustikassa, tosin onneksi pääsin ilman pikku apuriakin useamman kerran niin tuli vähän saalista suihin ja kotiinkin. Käytännössä kävin aamulenkin, imetys, pikasuihku ja pupunruokinta ja vähän mustikkaa, imetys, lisää mustikkaa ja niiden putsaamista, imetys. Tuo pikkuputlana on kova syömään mutta onneksi varvut on anopin takapihalla.
Serkkujen kanssa riitti myös puuhaa ja pysyivätkin poissa pahanteosta juuri sen ajan kunnes serkut lähtivät 🙈 Sitten piti up the ante kuten pokerinpelaaja sanoisi, ja ulkoistimme porukan appiukon perunatilan suuntaan. Kakarat viihtyivät tuntitolkulla, pääsivät poimimaan metsämansikoita, ajamaan mopolla, nostamaan perunaa pellosta ja ajamaan traktorilla. Alla kuvia, en sano ehkä muuta kun että ite en ollu koskaan ollu liikkuvassa traktorissa myöskään joten paniikki meinas tirahtaa hartioille kun appiukko lähti jo viemään konetta pois ennenku pääsin vauvan kanssa kokeilemaan 😬
Kiitos ihanasta lomasta!
Taas on pari päivää temmelletty menemään Kalajoella ja Himangalla. Täydellinen nollaus, kakarat pudonneet peteihinsä taisteluitta iltaisin 💪🏽
Tekemistä piisasi jälleen. Liikennepuistossa kävimme ennen avaamista omin välinein, tuo olisi ollut maksullinen mutta meidän aikaiset herääjät ei jaksaneet odottaa avaamista. Vieressä oli ilmaisia tramppoja.
Seikkailupuistoon emme ehtineet, Helsingissä juuri sellaisessa olimme. Superpark tuli testattua ja vaikka oli viisi kertaa pienempi kuin Hyvinkäällä, neljä tuntia ei riittänyt lasten mielestä mihinkään.
Vaikka Sanifanin kylpylä oli remontissa ja kiinni (minusta näytti että pilarit siellä murentui ja mitään ei vielä remontoitu, liekö arvonta käynnissä lähtevätkö renovoimaan vai rakentamaan kokonaan uutta?), uimahallin puoli oli auki. Kakarat innostuivat ponnuilta hyppimään ja hurjinta tuntui olevan alla ammottava neljän metrin syvyys. Rohkeutta tuli koko ajan lisää ja lopulta eivät halunneet pois. Kahdesti ehdittiin uimahalliin.
Miio halusi eilen merenrantaa ja ihmeen hyvin jaksoivat sinne tarpoa. Olivat tyytyväisiä kun saivat kahlailla, uikkarit oli mukana mutta hippasen olis ollu kylmä sukellella. Samasta syystä ei menty Jukuparkiin, urhoollisimmat siellä värjötteli mutta saunan saisivat sinne kyllä pistää. Jopa kakarat hoksasivat että eivät tarkenisi.
Ehdin vähän jumpatakin. Ja iltapäivin käytiin serkkuilemassa anoppilassa 💕 Nyt vielä pariksi yöksi anopille.
Täällä taas. Sponsorimme appiukko on lahjoittanut meille majoitusta joka kesä, ja olemme äärimmäisen kiitollisia. Lisäksi olemme anoppilassa Sanna Inclusivessa kuin syöttöpossut 💕🤩💕
Tuttavani Salli totesi tänään, että Kalajoki on parempi kuin Yyteri. Ehkä siinä on jotakin perää, toki asioita pitää miettiä monelta kantilta, kenelle mikäkin on helpon matkan takana jne. Me tulimme junalla tänne, Yyteriin piti vuokrata auto. Ehkä Kalajoella on vähän enemmän tehty kehittämistoimintaa, on Superparkia ja seikkailupuistoa, vaikka jälkimmäinen taisi olla Yyterissäkin. Yyteri oli ehkä elähtäneempi, mutta molemmissa on viihdytty. Huono puoli on, että molemmat paikat on ihan sään armoilla. Tämä on nyt neljäs vai viides kesä kun palellaan Särkillä. Jukuparkissa ei ole edes saunoja ja huomenna on 15 astetta 🤬
Kylpylä Sanifanin hotelli on toimiva kakaroiden kanssa, on ulkoleikkaria ja sisäleikkaria ja tietenkin santaa. Siis hiekkaa, en tiedä mistä helvetistä tuo Santa’s resort on hotellin nimeen keksitty 🫣 Kylpylä on kuitenkin tänä kesänä remontissa joten se ei pelasta edelliskesien tapaan sadepäiviämme. Kylpylä on oikein mukava, pienehkö mutta riittävä, lämmin kahluuallas ihan pienille ja oikea vesiliukumäki isommille. Nyt auki on vain uimahallin puoli eli uima-allas, ja siitä hinta 10e aikuisilta tuntuu ryöstöltä. Jokin kuntosalin/ryhmäliikunnan ja uinnin yhteislippu on tarjolla, mutta vaimo osti jo viikkokortin salille 20e ja minä jolkotan edelleen aamut dyyneillä.
Tänään sadepäivä meni anoppilassa ja hotellin sisäleikkarilla. Ja kakaroiden riidellessä saatana. Nyrkki heiluu, potkut nasahtelee, saattaapa jokunen puremakin eksyä joukkoon. Olemme aika napakoita päivärytmien kanssa lomillakin mutta 7-8 viikkoa lomaa ennen koulun alkua on tänä(kin) kesänä liikaa. Joka aamu vannomme että kakarat viedään tänään eri paikkoihin etteivät riitele, mutta millä me ne eri paikkoihin saataisiin reissun päällä ja vauvakin tossa roikkuu mukana. Ehkä huomenna…
Ehdin mä tänään vähän mustikkaankin, Miio syötti vauvalle mustikkaa. Kyllä oli taas vinkeä ilme, ei tiennyt tykkääkö vai ei, mutta nieli kyllä 🤣
Huomenna sataa taas, varmaan yritämme Superparkiin serkkujen kanssa. Meidän lomaosakkeeseen ei kuulu aamupalaa, mutta se olisi ostamalla 9,50e, ehkä syömme sen joku aamu, josko huomenna. Lähellä on ravintoloita, ABC, kauppa, grillejä, jätskikiskoja, parikin kuntosalia, pyörävuokrausta, frisbeegolfia, kalastusta, kotieläinpihoja parikin, en edes jaksa kaikkea luetella. Paras ja pahin lie mainitsematta, ne särkät. Hiekkaa on kaikkialla ja kahlata voi vaikka kuin kauas. Silti en osaa edes sanoa aiommeko koko viikon aikana rantaan. Talvisin ollaan tultu tänne pulkkailemaan, mutta ihan sama mennäänkö tästä rantaan tai Ohtakarilta tai mistä, vaatii toooodella aurinkoisen päivän että tarkenee. Viime kesänä osui hyviä päiviä ja menimme, mutta muistan että rattaiden raahaaminen piiitkälle oli tuskaa (pitkospuupolku vie melko pitkälle mutta ei suinkaan loppuun asti). Olin kyllä ehkä kaksi minuuttia raskaana viime kesänä ja vähän pahoinvoiva jos mahdollista mutta vaatii sinniä rantaantua. Harkintaan siis menee vasta.
Näillä seuduin tämä viikko, panen lisää raporttia jos jaksan.
Tuduluu!
Tulimme junalla Kokkolaan ja siitä Kalajoelle, koska Himangalla on vähän koronatilannetta päällä. Särkiltä vähän pohjoiseen on Tapion Tupa, olen yöpynyt täällä Merjan häissä joskus vuonna kaksi. Nyt testaamme maauimalan ensimmäistä kertaa, 7,50e/hlö ja vauvan kanssa maalle jäävä aikuinen pääsee maksutta. Kotikutoista on, ja vesi kylmää som fan, mutta saunaan pääsee joka välissä. Lutraamme lutraamasta päästyämme.
Tänään vaikuttaisi olevan Pohjois-Pohjanmaan viikkomme ainoa lämpimähkö päivä, joten veteen kannattaa mennä. Ei tämä mikään Jukupark ole mutta toimii, ja hintakin on murto-osan. Yhtenä kesänä vasta olemme Jukuparkiin tarenneet joten taidetaan pitää tätä paikkaa optiona jatkossakin. Merta on toki kaikkialla mutta toi tuuli on joka vuosi purrut meitä persauksiin niin että heinäkuussa on pitäny dyynin takana värjötellä turvassa. Mutta Suomen kesää en vaihtais pois 👑
Tänään piti ehtiä aamulla Kokkolan junaan että päästään anoppilaan Himangalle, joten panin nahkavekkarin soimaan klo 6.35.
Tänään kolmannella tuli täyteen neljä kuukautta ja ajateltiin aloitella kiinteillä. Mutta pikkukaupoista löytyy vain varhaisperunaa, jota ei saa solaniinin ja nitriitin takia antaa.
Mutta peruna löysi meidät jo eilen. Nimittäin tulin tänne vaan kysymään, että kenen on syy jos nelikuisen kolmoisleuan poimuista löytyy perunalastu?
Tallinkilla Tallinnaan -setti, pros and cons:
+ Laivamatka toimii, ruokailut toimii laivalla, matka on lyhyt, leikkari toimii, vaipanvahdot toimii
+ Tallink Spa on huikea
+ Viideltä hengeltä hinta 260e (lauttamatkat, hotelliyö ja -aamiainen sekä kylpylän käyttö) ei ole paha
+ Ei tarvitse katsoa riitelevien kakaroiden sekoilua himassa
– Tallinkin nettisivut on ihan paskat
Matkakertomusta pidemmälti:
Testissä Tallink Spa. Olemme olleet täällä ennenkin, ennen lapsia juomassa aikuisten juomia allasosastolla ja lasten kanssa kylpemässä, mutta nyt yövymme täällä ensimmäistä kertaa kakaroiden kanssa. En myöskään ole koskaan kulkenut Tallink Megastarilla tai Starilla tai millään muullakaan, koska olemme aiemmin käyttäneet Viikkaria.
Matkamme on peruskauraa, aamulla pari tuntia lahden yli laivalla, yö maissa, seuraavana päivänä takaisin. Viisi henkeä 260e.
Tallinkin sivut on ihan paskat. Vasta vaihtoehtoja selatessa sivut jo tekevät varauksen, ja joka kerta kun parin päivän päästä menen takaisin sivuille, systeemi täysin pyytämättä pitää sitä samaa varausta voimassa ja lisää sinne 2-6 henkilöä. Lopulta varauksella on 32 henkilöä. En saa tuttavaperheelle tehtyä samalla varausta vaan sivun mielestä riittää kun minulla on yksi varaus sille päivälle, fine, jos ei kerran raha kelpaa… Vauvaa systeemi ei tunnista ollenkaan, saati vauvan matkasänkyä. Yritän ottaa kuuden euron peruutusturvan, jota järjestelmä tarjoaa auliisti koko ajan, mutta se ei ole saatavilla. Tappelen sivujen kanssa monta päivää. Chat ei ole käytössä, puhelu maksaa ihan helvetisti jos varausta ei ole mutta haluaa apua. Soitan lopulta Tallinkin IT-tukeen joka on ilmainen, he myöntävät itsekin että sivut on paskat. Lopulta varaus on ihan kunnossa ja meiliin tulevalle matkavahvistukselle tulee viisi henkilöä, vaikka netti näyttää vielä laivaan mennessäkin että checkinin voi tehdä 32 ihmiselle. Kahta varausta ei voi tehdä eli tuttavaperhe saa tehdä itse, peruutusturvaa ei saa koska Tallink Spa Hotellilla ei ole mitään tekemistä Tallinkin kanssa (nauran!), ja vauva sekä matkasänky lisätään puhelimitse varaukselle. Vannon että olen saanut maailmanympärimatkankin vähemmällä vaivalla varattua kuin tämän matkan 🤬
Tallink Megastar toimii, pääsemme kaksilla rattailla yllättävän nopeasti hissisumasta ja saamme varattua hyvän pöydän ravintolasta leikkipaikan vierestä. Leikkipaikkaa pystyy valvomaan videomonitorilta suoraan pöydästä, mutta hyppimiseksi menee silti koska tappelevia kakaroita ei voi jättää sinne myllyttämään keskenään. Ystäväni lähtee hakemaan kahvia ja jättää kaksivuotiaansa valvontaani, lapsi karkaa leikkipaikan sivuovesta. Minkä perkeleen takia siellä on sivuovi, olisi voinut käydä tosi pahasti mutta onneksi tämä kaksivuotias oli neuvokas.
Matka terminaalilta Tallink Spa Hotelliin on kohtuullinen, lapset jaksavat kävellä sen vaikka toki jankuttavat koska ollaan perillä. Laiva on perillä jo 12.30 joten jännitämme saammeko vielä huonetta, ystävä on saanut checkinmeilin jo eilen ja saanut sillä koodin, jolla nyt tulostaa itse avainta hotellin aulassa. Minä en ole saanut meiliä joten jonotan, mutta saamme huoneen, loistavaa. Parin tunnin odotus aulassa kakaroiden kanssa olisi kuolemaksi.
Meillä on isompi Family Room, joka on mielestäni edullinen, moderni ja todella iso. Maksoimme aikanaan Nordic Forum Hotelista kaksinkin yli 200e (kiva hotelli muuten!), joten tämä hinta 260e on oikein kohtuullinen viideltä.
Pääsemme heti kylpylään, respa on sanonut väärin eli ettei huoneen pyyhkeitä saa ottaa mukaan vaan ne saa kylpylän respasta, mutta kylpylän respa on eri mieltä. Kylpytakkeja olisi ollut huoneessa, emme ole huomanneet niitä. Rannekkeet käteen ja armopyyhkeet kylpylän respasta mukaan, mutta respa on taas mokannut eikä ole ottanut minulta luottokorttitietoja, en saa ranneketta jolla voisi ostaa juomia kylpylässä. No, kuka perkele näiden sinttien kanssa mitään kaljaa ehtisi latkiakaan (oikeasti me ollaan oltu alkoholitta kohta kaheksan vuotta).
Kylpylä on mainio, vauvakin pääsee uimaan. On ulkoallasta, poretta, virtaa, suihkua, luolaa, kaikki altaat ovat sellaisia että meidän 6v / 130cm ylttää pohjaan (ei osaa vielä uida hirveän pitkiä matkoja mutta sukeltaa pohjasta vauhtia pintaan). Ystävän 2v on uimassa ensimmäistä kertaa elämässään ja vesielementti osoittautuu hitiksi, voi sitä riemua!
Osan ajasta yritämme vahtia kolmeen pekkaan neljää lasta, osan ajasta vaimoni vahtii meidän isompia, ystävä omaansa ja minä uitan vauvaa. Vesi on melko lämmintä, mittarin mukaan kaikkialla 28 ja sisäilma 32, mutta ulkoaltaassa vesi on ehkä asteen kylmempää, porealtailla taas paljon lämpimämpää. Vauva ei muutu sinisiseksi mutta alkaa lopulta hermostua kuohuista ja suihkuista ja poreista kuuluvasta metelistä. Karkaan saunamaailmaan ja se toimii mainiosti, saunoja on jos minkälaisia ja vetäydyn 40-45 asteisen höyrysaunan hämärään ruokkimaan lasta. Vieressä on oma lavuaari ja hanat ja lattiakaivot joten vaippavahingoista ei olisi mitään haittaa täällä, nautimme saunan lämmöstä pitkään.
Ystävän lapsi alkaa olla maanisväsynyt uimisen jälkeen joskus klo 16 ja pohdimme uskaltaako pidemmälle ravintolaan vai ei. Matkaa vanhaankaupunkiin on 1,5km, matka-aika 21min mutta lastentahtia kävellen 1h21min 🙈 Edestakaisin 3km kävelyä on aika paljon 4-vuotiaalle, mutta haluan silti hiiteen hotellilta, sääkin on mitä upein 27 astetta. Ei muuta kun iänikuiseen Amarilloon Virukeskukseen koska siinä edessä on ulkoleikkipaikka. Rotermannissakin on ihania terasseja ja livemusaa ja hiekkalaatikko ja keinut, mutta ystävän kaksivuotias on niin iso karkausriski että ei onnistu.
Vauva ei halua olla vaunuissa, huutaa, otan kantoon. Kannan 1,5km 8kg pakettia ja hauis vahvistuu, eniten sen vuoksi että puolivälissä matkaa tulee niskapaska ja pitelen vauvaa flexatuilla käsivarsilla jotta sonta ei tuhri valkoista mekkoani. Nelivuotias ei jaksa kävellä joten mitäpä noita vaunuja tyhjänä ulkoiluttaa, nostan nelivuotiaan vauvakoppaan ja matka jatkuu. Kuka helvetti käski hankkia kakaroita.
Ruokailut ja leikkipaikat ja kauppareissu ja paluumatka, kaikki sujuu hyvin (lue: pinnaa kiristää ja hetkittäin toivon että juoksuhiekka nielaisisi kakarat, mutta suuremmilta tapaturmilta vältytään). Aamulla aamiaisen jälkeen taas pulikoidaan 🛀🏿🚿🌊
Hyvinkään Sveitsi / Hotel Sveitsi tiivistäen
+ Sisäuimala ja vaikuttava vesiliukumäki yllättivät positiivisesti
+ Kulku uimalaan hotellista sisäkautta, talvella etenkin plussaa kun ei tarvitse pukea pikkuperkeleille toppaa siirtymiin
+ Maauimala (muuntuu avannoksi talvella)
+ Superpark 14e/2h
+ Iltabuffetissa lapsille mieluisaa ruokaa (joskin hinta jokseenkin suolainen 10e)
– Paikka paikoin rustiikkinen
– Hinta hämmästyttävän korkea rustiikkisesta hotellista keskellä ei mitään (204e/yö)
Meidän kokemuksemme Hotel Sveitsissä 7/2022
Meillä on nykyisin kolme kakaraa. Voi hemmetti miten tässä näin pääsi käymään. Voin ehkä joskus kirjoittaa siitä, mutta nyt vuosien blogihiljaisuuden jälkeen haluan kirjoittaa matkoistamme näiden pikkuperkeleiden kanssa. Meidän lapset ovat 6v, 4v ja vajaa 4kk.
Tänään 19.7.2022 tulimme yhdeksi yöksi Hyvinkään Sveitsiin koska emme ole aiemmin olleet. Tätä paikkaa ei mielestäni juuri markkinoida, tänne eksyy siksi jotenkin vahingossa. Otimme iltapäivällä R-junan Helsingistä Hyvinkäälle (45min) koska meillä ei ole autoa, ja pakkasimme isommille lapsille potkulaudat mukaan. Helsingissä on paljon raitiokiskoremontteja ja matka Hyvinkään juna-asemalta Sveitsiin on 1,8km joten siirtymät taittuvat helpoiten potkulaudoin. Toki helppo on suhteellista, aina joku kaatuu, jonkun sukka on huonosti ja jotain pissattaa ja matka katkeaa puskapissille. Mutta kaikkien ahtaminen taksiin ja turvaistuimien raahaaminen tai tilaaminen taksiyhtiöltä on silkkaa tuskaa noin lyhyen matkan takia.
Hotel Sveitsi on kuin tuulahdus menneestä, prameasta 1960-luvun konferenssikeskuksesta. Osa toki on viimeisen päälle remontoitu, uimalan saunatilat ja ravintola, mutta kulman takaa saattaa löytyä kilometritolkulla kokolattiamattoa. Älä silti jätä tulematta tänne. Lapset rakastavat tätä paikkaa, ja miten voisivat olla rakastamatta kun täällä on sisäuimala ihan vaikuttavalla vesiliukumäellä, maauimala lastenaltaalla ja leikkipaikalla, kiipeilypuisto, elokuvateatteri, Superpark, sisäleikkari, you name it.
Check-iniin oli App joka toimii samalla huoneen avaimena, mutta käynti respassa tarvittiin silti. Lapset saivat purukumia kesäyllärinä respasta ja hotellihuoneeseen päästyämme hämmästys oli suuria ja iloisehko, koska huoneessamme oli kuusi (!) vuodetta ja kaksi varavuodetta, siis kahdeksan hengen perhe mahtuisi tänne! Viiden hengen perhe ei enää meinaa mahtua kaikkiin hotelleihin etenkään jos vauvalle kaipaa matkasänkyä (kuten me). Nyt tosin emme sellaista ole vielä pyydelleet koska nelikuinen nukkuu vaunukopassaan matkoillamme. Vielä jännemmäksi homma meni lasten mielestä siksi, että huoneen ikkunoista et näekään ulos vaan suoraan Superparkiin ja trampoliineille! Sorry pomppijat äiti täällä sitten vähän nakuilee 🤣🙈
Sisäuimala ei kesäaikaan harmittavasti ole viikolla auki kuin vasta klo 15 alkaen, joten sisäuimalaan on turha haikailla hotelliaamiasen jälkeen enää. Niinpä suuntasimme sinne oitis check-inin tehtyämme. Uimala on mielenkiintoinen konsepti, ei aivan kylpylä, muttei ihan uimahallikaan. Sisäuimalasta löytyy kuitenkin tosi iso 80cm lastenallas (kohtuullisen lämmin) ja paljon leluja, sekä terapia-allas vesihierontapisteineen, että vesiliukumäki. Vesiliukumäki on riittävän huikea 4- ja 6-vuotiaille mutta kannattaa huomioida että allas on 130cm syvä eikä kellukkeita sallita. Meidän kutonen kyllä räpiköi jo omalla uimataidollaan siinä, mutta molempia lapsia piti alastulolla olla vastassa ja jos halusi itse laskea mäkeä, aikuisen piti mennä ensin. Lystiä oli ja terapia-altaankin vesi oli minusta lämmintä (olen vilukissa), ei nyt 32-asteista muttei kylmääkään. Vauvaakin uitimme pitkän tovin kunnes huulet sinertyi, mutta viihtyi. Sisäuimalassa on siis myös kunnon 25m allas kuntouintiin. Me emme päässeet kuntouimaan vaikka urheilua rakastammekin; kolme uimataidotonta lasta yhdelle aikuiselle syvässä altaassa ilman kellukkeita on liikaa joten olimme ns. occupée 🙈 Mutta mehän käytiin aamulla Stadissa jo jumpalla, mulla oli ekaa kertaa kaikki kolme kakaraa mukana Elixian lapsiparkissa 😳🙈🫣
Sisäuimalaan pääsy oli hieman seikoilua näin kesäaikaan, hotellilta tarvittiin rannekke, ja matkaa oli hieman, vaikka siis sisäkautta pääseekin uimalaan. Pukuhuoneet eivät ole kesällä auki sisäuimalassa (en tiedä onko aina näin, vai olivatko remontissa?), joten piti mennä maauimalan pukkareihin. Maauimalan pukkareissa taas ei ole suihkuja eikä saunoja ja vessakin oli eri huoneessa, vauvan vaipanvaihto oli vähän tricky muttei mahdotonta (on niitä vaihdettu Väli-Amerikassa maantien pientareella ruohikossakin perkele!) ja sitten kun oli saatu uikkarit taisteltua päälle ja siirryttyä sisäuimalan puolelle, tajusimme että saunaan meno siellä vaatisi että riisumme (ja puemme) uikkarit uudelleen. Emme jaksaneet enää taistella tahmatassuja uudelleen uikkareihinsa (UV-paidan hihat on paskimmat, etenkin märkinä 🤬🤬🤬), joten suihkutimme ja menimme saunomatta uimaan. Sauna maistui kyllä jälkikäteen.
Illalla söimme buffetissa, joka oli minusta positiivinen yllätys. Väkeä oli vähän ja henkilökunta huolehti siisteydestä viimeisen päälle. Lasten hinta 10e oli minusta korkea kun nämä miniriiviöt saattaa lakkoilla ja syödä vain sen yhden h***etin vesimelonin, mutta toisaalta aikuisen hinta 19,50e ei minusta ollut ollenkaan kallis verrattuna moneen vastaavaan (esim. Nokian Edenissä buffa muistaakseni 36e tai vastaavaa?) Buffetin salaattipöytä oli maittava, ja ruoka maistui aidosti hyvälle. Mukana oli myös lapsille mietityt vaihtoehdot, muusia ja nakkikastiketta tällä kertaa. Sisäleikkari on lähellä ravintolaa mutta näköetäisyyttä ei ole, meidän 4- ja 6-vuotiaat uskalsimme sinne kuitenkin valvomatta päästää toviksi.
Maauimalaan menimme aamusta, vesi oli halvatun kylmää ja sää samoin, mutta lasten mielestä ok (hekin ovat vilukissoja mutta tarkenivat). Maauimalan sisätiloista löytyy kahvila jos sitä pohditte. Nälkähän näillä miniriiviöillä on koko ajan.
Luovutimme huoneen klo 12 ja menimme vielä sen jälkeen Superparkiin. Kiipeilypuistoa emme nyt testanneet koska kävimme juuri Korkeessa Stadissa viime viikolla, mutta hyvältä näytti puisto. Muistakaa ottaa omia hanskoja kiipeilypuistoon ja tramppasukkia Superparkiin jos haluatte säästää muutamia euroja! Superpark oli 14e/2h/hlö, myös aikuiselta jos halusi pelata. Ensisilmäyksellä tila näyttää pieneltä, mutta sitä se ei ole, sillä se jatkuu kellarissa. Kakarat viihtyivät, needless to say 🤣
Olen kytännyt Sveitsin hintoja pitkään ja joka kerta varaus on päättynyt siihen että en paina enteriä, koska hinta kahdesta yöstä on ollut aivan kohtuuton. Nyt maksoin yhdestä yöstä 204e, ei se ole halpa muttei kalliskaan kun samaan aikaan katsoin että ihan tavallinen hotellihuone Turussa olisi ollut 169e ja Kouvolassa 152e ilman mitään uintimahdollisuutta. Mutta me olemme melko usein saaneet Scandicin tarjouksilla Nokian Edeniin pari yötä 250e aamiaisineen ja rajattomine uinteineen, joten se on kyllä edullisin ja paras muutenkin. (On muuten ihan helvetin ärsyttävää että Holiday Club, esim. Turun Caribia, laskuttaa aivan jokaisesta asiasta aamiaista ja uinteja myöten erikseen muutenkin kalliiden hintojen päälle. Sveitsissä aamupala ja uinti sisältyy, Superpark, kiipeilypuisto ja leffat toki ei.)
Hotel Sveitsi vakuuttaa meidät mustana hevosena muun läpikalutun tarjonnan joukossa. Olemme kolunneet kaikki Etelä-Suomen kylpylät, joihin pääsee säällisellä vaivalla autoton myös junalla, mutta täällä emme jostain syystä olleet käyneet. Tänne voisi mahdollisesti tulla uudestaan, ei tämä uimisen kannalta minusta Nokian Edeniä eikä Aulankoa pese (etenkin kun Sveitsin yhden yön hinnalla saattaa saada Nokialla kaksi), mutta täällä on vetovoimatekijänsä, vai kuinka moni muu kylpylä voi kehua leffateatterillaan?
Onko sitten urheillut riittävällä intensiteetillä jos sukat repeää jalassa?
Esikoisen kanssa harrastimme yhdessä jos jotakin, vauvajoogaa, babylattareita, perhekahvilaa, vauvatanssia, muskaria, sirkusta. Parhaillaan oli kolme menoa ennen kolmea iltapäivällä.
Kuopus on ainoastaan päässyt päivittäin Elixian lapsiparkkiin nukkumaan päikkäreitä. Hups.
Tämä lienee ihmiskoe, kummasta tulee tervejärkisempi.
Vaihdoin kuntosalia vuosi sitten ja olen ollut supertyytyväinen. En tiennyt miten helppoa on kun tunnit alkavat ajallaan ja ohjaaja saapuu paikalle, tai kun välineet ovat ehjiä.
Ekan muksun kanssa palasin salille kun tikit poistettiin, ja muistaakseni koripallopeliin kun vauva oli viisi viikkoa. Vuosi oli 2016 ja raskaus- sekä vauva-ajan liikunnasta oli mahdoton löytää tietoa. Kukaan ei uskalla tutkia. Vauvan vointi pelottaa totta kai, ja se erkauma.
Minun vauvat jumppasi masussa hienosti loppuun saakka, ja sektioiden alla oli kovasykkeinen treeni. Kun tiesi ettei hetkeen pysty. Mutta jos ei tunnu hyvältä, älä tee. Erkauman osalta en ole ihan varma onko osa siitä kaupallista humpuukia, ainakin ”erkaumasta eroon” -yrittäjiä alkaa olla pilvin pimein, ja ne kurssit maksaa maltaita. Ehkä osin epätoivoisia mammoja rahastellaan tässä, mutta kyllä itse erkauma toki on tosiasia, en minä sitä.
Ensimmäisen lapsen kohdalla toipuminen oli nopeampaa. Palasin nopeasti urheilemaan täysillä ja erkauma häipyi nopeasti. Mitään vaivoja ei mielestäni jäänyt. Ihan ensimmäisinä kuukausina löysää ihoa oli, ja tuntui kuin hormonit olisivat löystäneet lihaksia, niitä oli todella vaikea saada takaisin, vaikka kuinka nosti samoja painoja kuin aiemmin. Muistan elävästi miten peppulihat jäi kirjaimellisesti synnärille, niin kävi toisellakin kerralla, ja lattaperän poistaminen kestää kuukausia. Vauva on nyt seitsemän kuukautta ja perä roikkuu edelleen, mutta ei niin pahasti. Mahanahka ei vetäydy niin nopeasti kun toivoisin, ja palautuminen on ollut hitaampaa. Mutta sitä on tapahtunut. Hartiat on kasvaneet vauvan kantelusta ja painonnostosta. Fyssari kokeili erkauman kolmisen kuukautta sitten, eikä sitä ollut. Mutta hierojan kanssa olimme sitä mieltä, että vatsalihakset karkaavat kyllä rentoutuneina todella kauas sivuille. Päättelen siitä, että joka helvetin punnuksennostoa täytyy edeltää aivan valtava korsetin tiivistäminen, ettei pullahda. Ei se ole aina mahdollista, mutta kovasti olen yrittänyt. Joku sanoi, että puolen vuoden kohdalla hormonitoiminta muuttuisi niin, että lihaksia löystävä vaikutus muuttuisi miedommaksi. Aloitin tekemään suoria vatsalihaksia kolmen kuukauden kohdalla, mutta tuntuu, että juuri kuuden kuukauden kohdalla vatsalihakset löytyi oikeasti. Lantionpohjalihaksien osalta olen harjoitellut ihan liian vähän, koska kaikki muistisäännöt tuntuu pettävän. ”Tee niitä kun imetät”, äh, unohdin. ”Tee kun katsot Game of Thronesia”, jasso, unohdin. Olen siinä uskossa, että syvien vatsalihasten harjoittaminen ja niihin keskittyminen on auttanut lantionpohjan kanssa. Varmasti vauvan paino on venyttänyt lantionpohjaa, mutta kun en synnyttänyt alakautta, niin onko lähtötilannekin erilainen? En tiedä. Kahdeksan viikon yskän aikana pissiä karkasi paristi. Muuten en keksi ongelmia. Toivottavasti niitä ei tulekaan.
Tietoa urheilemisesta ei vieläkään löydy sen enempää.
Teksti kirjoitettu 12/2018, julkaistu 2/2022
Sateenkaariperheiden Facebook-sivuilla ja perhekahvilassa sikisi keskustelu iseistä. Se kulminoitui jotenkin niin, että osalla naispareista ei ole perheessä isää, kun taas osalla sukusolun luovuttajaa saatetaan kutsua isäksi, vaikka ei ehkä sellaisessa osallistuvan isän merkityksessä kuin voisi perinteisesti mieltää. Voin kertoa, keskustelu oli hetkittäin tulenarkaa. Itseäni vallan etukäteen hirvittää se, ketä tällä tekstilläni loukkaan, kun en osaa asettaa sukupuolioletettujen nimitermejä oikein, enkä muutenkaan ymmärrä asioista mitään, meillä kun on vaan ihan tavallinen ydinperhe tässä.
Sohaisen silti. Vihaviestit saa lähettää huitsin tuuttiin, ei kuulkaa kiinnosta. Tämä on vain yksi näkökulma.
Meidän taapero ei ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta koko isiasiaan. Joten siitä ei ole puhuttu. Mutta edellä kuvattu keskustelu sai lievän tuskan hien pintaan, että olisiko pitänyt, jo ajat sitten.
Paniikissa säntäsin Oodin avajaisiin lainaamaan Meidän pihan perhesoppaa -kirjaa. En ollut kuullutkaan. Mutta se kirja saa nyt ratkaista meidän perheen tilanteen. Ja eihän sieltä avajaisista mitään pystynyt etsimään, se siitä sitten, jatketaan vaikenemista ja toivotaan että mukulat muuttaa kotoa kiinnostumatta aihealueesta.
On meillä aina puhuttu siitä, että perheitä on erilaisia, ja joillain on isi ja isi, joillain vaikka kolmekin, toisilla on äiti ja äiti, kolmansilla ei äitiä lainkaan vaan pelkkä isi, ja niin edelleen. Kun lasta kuuntelee sivusta, hän vaikuttaa ylpeänä omaksuneen konseptin ja esittelevän muille miten hänellä on kaksi äitiä. Ainoa vähän aihetta sivuava hämmennyksen aihe vaikuttaisi olevan päiväkodista kumpuava tarve lajitella ihmiset tyttöihin ja poikiin. Poikaroolia taapero silloin tällöin sovittelee puolisooni. Oma kiinnostus aiheeseen riittää sen toteamiseen, että onko sillä mitään merkitystä. Sanon että veikalla on pippeli, johon hän toteaa ”niin kuin ukilla, ukilla on hieno pippeli!”
Mutta jokin naputtaa takaraivossa, että isipuhetta tulisi olla. Siis että sellaista ei meillä ole, vaan joku kiltti ihminen on meille lahjan antanut jossain. Ehkä hiljalleen ja ikätasoisesti.
Teksti kirjoitettu 12/2018, update alla tilanne 2/2022 🙂
Meidän lapset on nyt 6- ja 3-vuotiaita. He ovat äärimmäisen ylpeitä siitä, että heillä on kaksi äitiä, ja oikovat päiväkotikavereitaan jos joku erehtyy luulemaan muuta. Päiväkotien tuki on ollut aivan huikeaa ja aina kysellään isänpäivänä miten ukkeja ja pappoja kutsutaan ja kortteja askarrellaan pieteetillä.
Mutta isää heillä ei tosiaan ole, eikä tarvita, koska kaksi äitiä on parasta. Silti yllättävän moni tuttu saattaa kysyä ”kuka on isä”, joka toki loukkaa. Meillä on vain sukusolujen luovuttaja, joka ei ole ole isäksi halunnut, emmekä me missään nimessä ole kaivanneet. Iso kiitos hänelle. Käykäähän luovuttamassa, HUS:n uudehko sukusolupankkikin kaipaa luovuttajia ❤
Erilaista rakkautta 