Raskausviikko 12: Pahoinvointi katoaa yhdessä yössä, jes, nyt voi taas juoda litratolkulla kahvia töissä!

Älä juo kahvia.

Älä syö maksaa.

Älä syö salaattia ellet tiedä miten hyvin se on pesty.

Älä syö raakaa kalaa.

Älä syö merilevää.

Älä etenkään syö sushia, koska siinä on raakaa kalaa ja merilevää.

*mums mums mums mums*

Ja taas se on maailman paskin mutsi liikenteessä, emäntä yhyttää minut kyökistä suu täynnä maksamakkaraa ja kahvikuppi kädessä. Olen jälleen pilannut lapseni. Kyllä taas neuvolan kukkahattutädit saa paheksunnan aihetta…

Ensimmäisen 12 viikkoa olen voinut aavistuksen huonosti. Kuten jo aiemmin kuvailin, saattoi päivä oikeudessa alkaa oksentamalla kodin/oikeustalon wc:ssä. Tämä ei ole ollut välttämättä aina aamupahoinvointia, joskaan ei myöskään jatkuvaa pahaa oloa; aiemminkin kysymys on ollut siitä, että hetkittäin tulee tunnin jaksoja kun vain ellottaa. Tiedätkö sen tunteen, kun luet liian kauan hyvää kirjaa bussin viimeisellä rivillä, ja sitten onkin enemmän tai vähemmän etova olo ja kaduttaa ettet katsonut tietä? No tällainen kai parhaiten kuvaisi tuota oloa. Ei se kivaa ole, mutta en kyllä siihen kuollutkaan. Mutta haistakaa nyt vittu ne joiden mielestä raskausaika on yhtä kukkeaa uhkeutta. Ymmärrän nyt miksi heteroille on keksitty ehkäisy, eihän tätä pirukaan viitsisi yhdeksäätoista kertaa elämänsä aikana…

Pahaa oloa helpottaa ainoastaan liikunta. Mitä lujempaa juoksen juoksumatolla, sen vähemmän ehdin ajatella ellotusta. Mutta kukkahattutätien mielestä liikuntakin on joko lopetettava tai sitä on kevennettävä. Arvatkaa tottelenko. Hyvä kanssasisar, mene vaan sinne juoksumatolle, jaksat raskausajan paremmin, jaksat synnytyksen paremmin, palaudut nopeammin, ja ennen kaikkea: voit itsesi kanssa helkkarin paljon paremmin kuin jos makaat sohvalla sipsipussi kädessä yhdeksän kuukautta. Mutta tästä aiheesta lisää myöhemmin.

Tähän mennessä olen siis nukkunut omena tyynyn vieressä, jotta saan aamulla itseni ylös sängystä. Olen muutenkin syönyt melkein pelkästään omenoita, tai oikeastaan mitä tahansa kylmiä hedelmiä, mutta mieluiten toki omenoita… Okei, valettahan tämä on toki kaikki tyynni, syön aina ja alati kuin pieni possu, koska ruokahaluani ei vie mikään (meillä 10 litran perunalaatikko häviää illan aikana kokonaan), mutta kenties osa ruoista on korvaantunut omenoilla (useilla päivässä). Jokin kropassa on sanonut, että nyt syödään tyttö omppuja välillä!

Mutta nyt siis 12 viikolla kaikki paha olo häviää kuin Harry Potterin sauvasta (härskiä!). Ja sitten alkaakin taas upota sapuskaa. Mitä kielletympää, sen parempi. Syön asiakaslounaalla raakaa kalaa, ja kotona maksamakkaraa. Kahvin haju ei enää ällötä töissä, joten juon sitä kuusi sangollista päivässä, aaaaaahhhh! Kylläpäs on syntisen hyvää.

Maksaa ei saisi syödä, koska A-vitamiini voi vaurioittaa lapsen näköä. Kahvia ei saisi juoda kuin noin 1,2 desilitraa pari, maksimissaan kolme kertaa päivässä, koska se lisää keskenmenon riskiä.

Lapseni on siis sokea ja tulossa aivan pian ulos minusta. Mutta kun minä olen sitä mieltä, että tänä päivänä meille businessmutseille ja muille touhottajille lapsi on yksi helvetin projekti, ja sitä valmistellaan niin pieteetillä ja ulostultuaan passataan paskaan saakka, että kaikki järki on hävinnyt jonnekin menneille vuosikymmenille. Minä olen sitä mieltä, että jos ylitän päivittäisin maksamakkara-annokseni, muksu kyllä näkee syntyessään, kunhan pitää kohtuuden kaikessa vouhotuksessa ja toisaalta määrissä. Minä olen sitä mieltä, että lapsi kyllä pysyy mahassa vaikka juon kahvia, synnytetäänhän muualla maailmassa lapsia kahvin voimin ja ennen Suomessakin ilman että edes tiedettiin, että kahvilla voisi olla haittavaikutuksia. Pelkästään se, että Suomessa neuvoloissa kielletään raaka kala odottavilta, mutta Ruotsissa se sallitaan, saa minut vahvasti epäilemään ruokasuositusten tarpeellisuutta ainakaan näin tarkkoina. Kohtuus kaikessa.

Mutta mitä lieveilmiöitä nämä ruokasuositukset sitten aiheuttavat? Väittäisin, että aiemminkin helvetin tuomitsevia kanssamutseja, ja muitakin eläväisiä, ja sitä kautta tällaisia huonoa omaatuntoa potevia odottajia. Nimittäin kaikilla, aivan kaikilla, on mielipide näistä asioista, ja siinä vaiheessa kun olet paksuna, olet vapaata riistaa arvostelulle. ”Miten sä VOIT tehdä noita suoria vatsalihaksia, ne on kiellettyjä!”, ”Miten sä VOIT syödä tuota maksaa ravintolassa kun sehän on ihan tosi kielletty!”. Kyllä voin. Olen paha mutsi. Mutta tää on mun valinta. Toiset vetää tuolla herskaa ja poikii. Toiset vetää pelkkää vegaanista lähiluomuruokaa ja poikii. Mä vedän jotain siltä väliltä, ja aika kesyä kai se on lopulta ottaa yks viiva maksamakkaraa. Mutta sillon kun on maha pystyssä, kanssaeläjillä saa yhtäkkiä olla mielipiteitä. Ja syyllistyn siihen ilman muuta itsekin. Tuomitsen joka ikisen nistiäidin ja joka ikisen vihernillittäjän, joka kehtaa nyrpistää mulle nenäänsä. Mutta ehkä tästä voisi ottaa jokainen vähän opikseen ja muistaa, että samanlainen taapero siellä rattaissa jokeltaa kun yhdeksän kuukautta tulee täyteen, että kannattiko lopulta olla niin voimakkaasti puolesta tai vastaan. Ehkä odottajilla olisi henkisesti helpompaa jos tuomitsijoita olisi hieman vähemmän?

Nyt lähden keittämään kahvia. Toivottavasti joku tuomitsee mut siitä tän blogin kommenttiboksissa 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s