Raskausviikko 21: Pomo alkaa itkeä

image.jpegAsiakasjuhlat töissä. Onneksi kukaan ei juuri ihmettele miksi en juo samppanjaa, koska tavallisestikin olisin menossa täältä treeneihin enkä joisi. Tänäänkin menen pumppiin suoraan juhlista, mitäpä sitä jättämään hyvää reeniä väliin. Eniten jännittää kuitenkin huominen, sillä olen viimein saanut 30 minuutin audienssin pomolle ja aion kertoa vauvasta.

Audienssi kutistuu 3 minuutiksi, joten kakaisen sanottavani suomalaiseen suoraan tyyliini. Pomo alkaa itkeä. Itkeeköhän se ilosta vai surusta? Se sanoo että molempia, mutta taitaa olla helpotuksen kyyneliä että pääseepä tuostakin kutaleesta vähäksi aikaa 😉

On mukavaa ja sitouttavaa kuulla kaikista varalleni tehdyistä suunnitelmista, ja samaan aikaan vituttaa; kaikkea tätä tapahtuisi heti, ellen joutuisi jäämään perhevapaalle. En halua jäädä, en tahdo! Mutta nyt on myöhäistä peruuttaa.

Enkä halua tietenkään peruuttaa, ei businessmutsikaan hullu sentään ole vaan hän odottaa ipanaa perheeseen suurella innolla. Mutta miksi työstään pitävän lepakon on pakko lakata tekemästä tuottavaa työtä ja jäädä pois töistä, kun samaan aikaan ihania ipanoita olisi tuolla pilvin pimein adoptoitavana? En ole kelpo äidiksi adoption kautta. Mutta olen kelpo äidiksi jos ostan spermaa klinikalta. Eikö tässä ole ristiriita?

Joka tapauksessa, minä jään pois töistä kolmen kuukauden päästä, ja se harmittaa näköjään vähän myös pomoa. Kotona ja muissakin yhteyksissä on jo useasti vihjailtu, että töissä varmasti on arvattu jo, joten suotta piilottelet enää asiaa. Ilmenee kuitenkin, että kenelläkään ei ole aavistustakaan. Saan itse päättää koska kerron muille työpaikalla. Kyse on luonnollisesta asiasta joka ei vaikuta työntekooni vielä kolmeen kuukauteen, joten päätän pitää turpani kiinni. Ei meillä järjestetä sairaspoissaoloista tai vuosilomistakaan tiedotustilaisuutta, miksi siis tästäkään?

Uskottelen vahvasti itselleni, että pullistuva maaru ei herätä epäilyksiä kenessäkään, vaan kaikki luulevat minun syöneen ahkerasti makkaraa kesällä 🙂 Ja olenhan minä tyttö syönytkin, ai jestas, hyvä kun hissi jaksaa nostaa enää minut ja kesäkilot *omnomnom*

Viikonlopun sienireissu muuttuu marjastukseksi, koska sieniä ei ole. Sienestystovereista eräs on kolmen viikon päässä lasketusta ajastaan eikä voi osallistua koska maha on tiellä. Minä aion kykkiä mahan kanssa vielä viikko lasketun ajan jälkeenkin. En suostu rajoittamaan elämääni mahan takia. Tämän blogin lukeminen jälkikäteen tulee olemaan äärimmäisen mielenkiintoista, saapa nähdä onko maailman huonoin businessmutsi määrätty vuodelepoon ja menettänyt järkensä vuoteen omana. Huutele sitten sieltä lepakko, niih! 😜

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s