Raskausviikko 22: Businessmutsi ei mahdu kotelomekkoonsa enää

image.jpegOlemme käyneet toisen kerran ultraäänessä ja olen unohtanut blogata siitä, olenhan sentään Suomen huonoin äiti.

Kätilö kertoi, että vauvalla on kaikki kunnossa, ja ymmärsin vasta ultraääneen jälkeen jännittää: En ollut ehtinyt työkiireiltäni tajuamaan, että kätilön kertoma olisi voinut olla toisenkinlainen.

Ultraäänessä naisparia ei ihmetellä, joskin katsellaan syrjäkarein ja salaa (muiden asiakkaiden toimesta, ei kätilön). Sopii katsoa, katson minäkin heteroita ja arvostelen.

Kätilö kysyy haluammeko tietää vauvan sukupuolen. En ymmärrä koko kysymystä, en ymmärrä miksi sukupuoli olisi tärkeämpää kuin se, että ipanalla on kaksi kättä ja jalkaa ja aivot ja sydän. Toteamme emännän kanssa, että kaipa tuo selviää väkisinkin jossain vaiheessa, eli miksipä ei. Kätilö kertoo, että hän ei näe kuvassa kikkeliä. Arvostan kätilön suoruutta.

Meille on siis tulossa viiruperä, ja olen unohtanut blogata siitä. Mielestäni se ei ehkä ole ollut bloggaamisen arvoista. Viiruperä on hyvä. Kikkeli on hyvä. Tulevaa jenkkifutaria tässä kuitenkin kasvatetaan kun sellaisia ollaan emännän kanssa molemmat. Voisi kai naurahtaa, että eikös tässä taloudessa ollut estrogeeniä jo riittävästi, ja nyt sitä tulee lisää.

Ultraääntä tärkeämpänä havaintona maailman paskin businessmutsi havahtuu kuitenkin tällä raskausviikolla siihen, että hän ei enää mahdu businessvaatteisiinsa. Mutta koska en työkiireiltäni ehdi kauppaan ja kaikki nettikauppojen äitiysvaatteina myytävät järkyttävät trikootekeleet eivät houkuta, (miksi pitäisi pukeutua kaapuihin ja trikooseen vain koska sattuu olemaan paksuna?!?), menen tietysti tälläkin viikolla töihin siten, että kaivan kaapistani ne ainoat tunikat ja paidat, joihin mahdun. Huomaan käyttäväni mekkoja, koska siistimpien housujen napit eivät enää mahdu kiinni. Dress code on onneksi meillä hyvin vapaa joten niinä päivinä kun ei ole asiakastapaamisia, pukeudun boyfriend-mallisiin farkkuihin ja My Little Pony -paitaan.

Pääsen kuitenkin tällä viikolla seminaariin puhumaan. Aamulla ainoaksi hätäiseksi vaihtoehdoksi osoittautuu kotelomekko, jonka vetoketjun joudun jättämään jakun alla takaa kokonaan auki, koska se ei mahdu kiinni. Mitäpä ei maailman paras businessmutsi tekisi ipanansa vuoksi. Tai aiemminkin, missäpä välissä maailman huonoin businessmutsi ehtisi kauppaan ostamaan siistejä businessäitiysvaatteita. Ei kun odotas – eihän sellaisia ole olemassakaan! Koska eihän businessmutsit lisäänny!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s