Raskausviikko 23: Raskaus ja työstressi

imageOlemme emännän kanssa lukeneet joka tiistai-ilta jumpan jälkeen keskiviikkoisin käynnistyvästä uudesta raskausviikosta. Tällä viikolla vauva on 400 grammaa ja äidillä kuuluisi olla raudanpuutetta ja hengästymistä. No eipä ole näkyny. Paitsi jumpassa tietty läähätän ku ajokoira, mutta ei kai tässä kaikesta voi vauvaa syyttää 😜

Kun näistä raskausviikoista lukee interwebistä, ei voi olla törmäämättä yhä uusiin ja uusiin kukkahattutäteihin. Tänään businessmutsi ja mielensäpahoittaja on lietsonut itsensä raivoon lukemalla jälleen kerran siitä miten työstressi voi haitata vauvaa ja pitäisi relata. Joo siitä mun työnantaja mulle palkkaa maksaa, nosta jalat vaan kohti kattoa ja älä tee mitään, palkka tulee 15. päivä tyhjäntoimittamisesta! On se ihmeellistä että muilla tuo relaaminen töissä sitten onnistuu, ei kyllä meillä vaan. Vaikkei pomo sanois yhtään mitään, haluaisin hoitaa hommani hyvin. Ja työstressi on jatkuvasti läsnä, mutta se ajaa minua ja vauvaa eteenpäin.

Minä seisoin pöytäni ääressä koko päivän. Jos menen neuvotteluun ja istun alas, vauva alkaa potkia minua liikkeelle. Työstressistä se ei kyllä vaikuta olevan moksiskaan. Mutta asiaa tutkitaan parhaillaan, ja kukapa olisi parempi stressipallo osallistumaan tuohon tutkimukseen kuin businessmutsi!

Kyseessä on ITU-tutkimus, johon emännän kanssa osallistumme. Tutkimuksessa selvitetään unen, ruokailutottumusten, perintötekijöiden sekä stressin vaikutusta ipanaan raskausaikana. Käymme tutkimuksissa kerran ja vauvalta otetaan aikanaan sylkinäyte. Istukkaa tutkitaan aikanaan. Täytän kolmasti raskauden aikana lomakkeen, jossa kuvaan elämäntapojani, ja lisäksi mittaan kolmasti raskauden aikana syljestäni kortisoli- eli stressihormonitasoja siten että yhden päivän aikana näytteitä otetaan parin tunnin välein.

Tällä viikolla on stressihormonimittauspäivä, ja se osuu päivälle jona minulla on kolme fatalia eli määräpäivää (deadline jona asianajaja failaa asiakirjan viranomaiseen). Eipä voisi olla osuvampi päivä mitata stressitasoja.

Stressaan aidosti melko harvoin, mutta ei tässä ammatissa voi kai pokalla väittää, ettei koskaan kiristäisi panta päätä. Fatalipäivänä klo 14 lyö melko lailla ylikierroksille kun yhtäkään fatalia ei ole vielä saatu failattua tällä kertaa asiakkaista juontuvista syistä. Aikaa on kaksi tuntia. Sylkinäytetikku klo 14 varmaan tirsuu kortisolia. Mutta vauva ei ole moksiskaan. Siellä se killuu poreammeessaan ja nauraa mutsille kun mutsi suhaa menemään.

Objektiivista tutkimustietoa aiheesta stressi ja raskaus vaikuttaa olevan vähän saatavilla. Ensimmäiset seitsemänmiljoonaa osumaa ovat vauvapistefin hulluihin mammoihin, jotka tietävät omasta mielestään kaikesta kaiken ja kahden rivin lukemisen jälkeen selviää, että tosiasiassa eivät mistään mitään. Luotettavammista lähteistä yhteenvetona voisi kai todeta, että yksittäinen trauma kuten läheisen kuolema raskausaikana saattaisi traumatisoida myös  ipanaa. Mutta siitä ei fatalipäivänä ole kyse.

Pitkäkestoisen stressin osalta hypoteesi ainakin on, että se voisi nostaa ennenaikaisen syntymän riskiä, ja muut haittavaikutukset johtuisivat lähinnä ennenaikaisesta syntymästä.

Summa summarum, tee mitä tahansa, syö, urheile, stressaa, makaa liikkumatta, nuku huonosti, vedä inkivääriä ja juo kahvia, aina mukula on tulossa sinusta ulos. Hyvin menee! Eihän tässä uskaltaisi edes aivastaa jos kukkahattutätejä olisi uskominen. Nyt kintut ristiin vaan ja takaisin fatalien pariin, ei se ipana sieltä vielä mihinkään tule!

Stay tuned. Viimeistään 17 viikon kuluttua tiedetään miten empiirisen tutkimuksen kera kävi, poikiko stressipallomutsi etuajassa vai menikö ipana yliajalle (kuten synnyttäjänsä aikanaan…).

Jos jotain voisi toivoa, niin ehkä vauva säikkyisi masussa niin tätä stressiä, että se alkaisi äitiensä mieliksi kosmetologiksi eikä ainakaan asianajajaksi. Tämä oli huumoria hyvä kukkahattutäti, lue pieni präntti eli en tarkoittanut loukata kosmetologeja, asianajajia, ipanoita enkä koirankynnenleikkaajia.

Kuriositeettina ITU-tutkimuksesta pitää vielä mainita, että aineisto sisältää 400 lakritsituotteen katalogin. Siitä sitten pitää tutkittavan rastitella mitä niistä on tullut äpösteltyä. Vaan minäpä en ole syönyt lakua 22 vuoteen, eivät saa sen osalta kovinkaan kattavaa tutkimustietoa. Sen sijaan nuo tässäkin blogissa niin useasti mainitut syntiset maksamakkarasiivut kyllä päätyvät tutkimukseen. Lähettääköhän tutkija pian mulle postissa maksamakkaravieroitusklinikan yhteystiedot..?

P.S. Pienellä painettu präntti, en halua loukata lakritsiakaan tällä kirjoituksella. Enkä minkäänmuotoista makkaraa. Mutta kaikki fatalit sain lopulta hoidettua.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s