Miten meidän perheessä jakautuu metatyö?
Metatyö on käsittääkseni näkymätöntä työtä, työtä jota on tehtävä että metatyön vastakohta eli työ (vai näkyvä työ?) ja vapaa-aika ja arki rullaa.
En tiedä mikä metatyön määritelmä tarkalleen on, jos se on näkymätön työ niin teen ammatikseni metatyötä; mitä näkymättömämpi kädenjälkeni on, sen parempi. Mutta metatyö saattaa määritelmän mukaan koskea vain elämää kotona. Siispä siitä, meidän kotona.
Näkyvä työ jakautunee meillä suurin piirtein tasan, ei me ainakaan riitoja asiasta saada aikaan. Minä teen ruoat, Milla kaivaa ällötykset kylpyhuoneen lattiakaivosta. Vuorovuosin öljytään parvekerallit. Mutta näkymätön työ on ehkä enemmän minulla. Kyllä Millakin sitä tekee, mutta epäilen että ei niin paljon kuin minä.
Kun lapset menee nukkumaan klo 20.30, Millalla alkaa oma aika. Hänellä on sitä myös pitkillä työmatkoilla.
Minulla ei ole pitkää työmatkaa. Kun lapset menee nukkumaan klo 20.30, minä imetän nuorimmaista ja alan riivatusti suunnitella seuraavaa päivää, seuraavia viikkoja, seuraavaa kesälomaa. Millä sinne Nokian kylpylään mennään, VR:n sivut laulaa, otetaanko oma turvakaukalo mukaan taksia varten, mitkä uikkarit olisi hyvä pakata. Teen jatkuvia listoja tekemättömistä asioista ja suunnittelen päässäni ruokalistaa, kauppalistaa, tänään loppui kaapista ketsuppi ja ylihuomenna syödään makaronilaatikkoa. Selailen FB-kirppiksiltä lapsille vaatteita, sovin vaatenoudoista ja myyn vanhat. Käytän kolmen viikon illat sen selvittelyyn mitä voisi tehdä hiihtolomalla, mitä se maksaa, ketä sinne voisi pyytää mukaan, ja pyydän mukaan, koordinoin, varaan. Kalenteri on täynnä aina vähintään 2kk eteenpäin ja asioiden koordinointi vie aikaa. Panen kalenteriin neuvolakäyntejä ja kaveritapaamisia. Huolehdin että pyörät huolletaan, hampaat tarkastetaan ja että lelupäivälelu on repussa, varavaatepino täydennettynä. Suunnittelen, mittaan, tilaan ja asennan lisää lelu- ja vaatehyllyjä, joita kukaan ei edes huomaa. Puhtaiden kestovaippojen pino ei koskaan hupene eikä lattialla ole koskaan vaatteita, jos muilta perheenjäseniltä kysytään. Uusin kirjaston kirjoja, leikkaan tukkia ja kynsiä, miten nekin kasvaa viiden päivän välein mittaansa taas. Minun oma aikani on 30min Netflixiä iltaisin jos metatyö on tehty, usein Netflix jää väliin kun kello on jo 22 ja vieläkään ei selvinnyt minne hotelliin oikein kannattaisi mennä tai kauppalista oli pakko saada valmiiksi ennen aamuvientejä.
Onhan mulla työn, metatyön ja 30min Netflixin lisäksi aikaa hassutella vauvan kanssa kaiket päivät tällä hetkellä ja vielä aikaa tunnin reeniin. Mutta tuo hassutteluaika on aika minimaalista kun se tulee ruokailun ja vaipatuksen ja pesujen ja unien väliin ennen kuin taas alkaa parku, ja vauvan päiväunien aikaan saakin taas tehdä lisää kotitöitä tai metatyötä. Millallakin on tunti treeniä päivässä. Miksi mä en osaa laskea sitä omaksi ajaksi kumminkaan? Sehän nollaa supertehokkaasti, mutta samaan aikaan ei se nyt ihan sohvalla pötköttelyyn vertaannu. Mitä mieltä olette, onko treeniaika omaa aikaa, silkkaa työtä/metätyötä, vai haave vain? 😬
Millakin tekee metatyötä meillä. Hän saa tehdä listan siitä mitä kaikkea metatyötä, viisaammat on sanoneet, että metatyö kannattaa listata ja tehdä näkyväksi. Mutta se kai pätee vain jos metatyö jakautuu epätasaisesti JA tilanne harmittaa osapuolia/osapuolta. Minua ei harmita.
Millan metatyö tapahtuu öisin. Milla nousee kantamaan kakaroille yöllä vettä jos on jano, vaihtamaan lakanaa jos on pisuvahinko, lohduttamaan jos on painajainen. Tätä työtä on meillä käsittääkseni vähemmän kuin muissa perheissä, mutta kausittain silti enemmän. Vaikka minä imetän yöllä, Milla saattaa nousta ja kantaa vauvan minulle. Tämä öinen metatyö on äärimmäisen tärkeää ja se ei oikeastaan ole näkyvää, se vain tapahtuu. Minä en aio nousta 1,5kk päästä enää öisin kenenkään takia, joten kai sitä öistä palvelualttiutta on sitten syytäkin kompensoida kaiken muun metatyön tekemisellä 🤣
Millalla on myös toinen metatyötehtävä, joka ei näy kenellekään. Jos minä suunnittelen ja haalin vaatteita, niin Milla on Pekka Pouta, hän tietää aina mitkä vaatteet on pantava päälle koska sää on seuraavaksi X. Itse olen ihan hukassa sen suhteen mitä kakaroille puetaan, elleivät vaatteet ole valmiina odottamassa. Pinoissa jotka vain ilmestyvät jostain ja jotka eivät koskaan hupene, saati ole säähän sopimattomat.
Metatyö öisin on kuormittavampaa. Lisäksi teen omat metatyöni koska a) joko pidän siitä tai b) koska niiden tekeminen helpottaa omaa elämääni niin paljon, että mieleeni ei tulisi jättää niitä tekemättä. En tiedä onko Tukholman syndrooma iskenyt, mutta en voisi edes sallia, että Milla suunnittelisi seuraavan loman tai sopisi kaveritapaamiset. Koska itse suunnittelemalla pystyn täysin manipuloimaan koko perheen aikataulua, jos otan tuon junan ehdin tuohon jumppaan, jos menemme tuolloin kirjastoon saan samalla Nesbøn kirjan haettua itselleni.
Ehkä olen manipuloija, ehkä alistun liikaa ja pitäisi tehdä metatyötä näkyvämmäksi. Ehkä pitää vielä pohtia asiaa tarkemmin. Miten teillä jakautuu metatyöt tai onko niistä puhuttu?
Erilaista rakkautta 