Viikonloppuna on vierailtu ja kestitetty taas vuoronperään. Ja jumpattu ja käyty kahdesti perheuinnissa.
Vierailumme Saaralla ja Johannalla, ja vieraamme Maija ja Mikko, tarjoavat ennen kaikkea tähteellistä vertaistukea lapsiperhehelvettiin, korjaan lapsiperheauvoon, mutta tokihan kakaroillekin on seuraa siksi ajaksi kun aikuiset yrittävät ruoan ääressä vaihtaa järjellisiä ajatuksia. Oliko teilläkin helvetin pitkä ja riitelyntäyteinen kesäloma? No oli! Onpa kakarat venähtäny! Mitä teidän sähkölaskuun menee rahaa nyt ja mitä luulette itänaapurin tekevän seuraavaksi?
Mä olen usein aloitteellinen ja haluan tavata ystäviä. Kutsun ne kylään ja ruokaa on aina, mutta kutsun myös itseni surutta vastavierailulle 🤣 Tässä elämänvaiheessa jää nopeasti omaan pieneen poteroon jos seuraavaa tapaamista ei sovita heti kun edellinen päättyy. Tapaamisen ei tarvitse olla pian, se voi olla pitkänkin ajan päästä, mutta ystävistäni pidän kiinni kynsin hampain halusitte te ystävät (lukijat) sitä tai ette 🤣🤣🤣 Vertaiset, rakastan teitä.
Tänään pörräsimme Saaran pihassa kun Johanna oli nyrkin ja hellan välissä. Naapurin rouva pölähtää paikalle ja tarjoaa meille neljä ämpärillistä omenia mukaan. Seitsemän kakaraa syö niitä suoraan puusta, maasta, ämpäreistä, ja loput kannetaan kotiin. Kuusikuinenkin söi lennosta pihassa yhden kokonaisen. Voiko olla parempaa? Kuin panisi rahaa pankkiin sanoisi Seppo-ukki ❤️ Maailmassa on vielä hyvyyttä.
Erilaista rakkautta 