Kesän alussa taisin etsiä etelän lomia meille syyslomalle, kahden tähden hotellitkin oli 5.000e, no thanks… Ei kun porukoiden mökille loisimaan!
Jos mökkivinkkejä kaipaatte niin stadilaisen ei sovi niitä antaa. Sain kyllä nuotioon tulen ja Miio kaivoi madot ja Lumo kävi ongella, mutta se siitä, toiset osaa nää hommat paremmin.
Ollaan täällä useampi yö, ja toivoisin sieneen. Joka vuotinen sienireissu entisten työkaverien kanssa ei toteudu, koska Annilla leikattiin juuri molemmat polvet 😰 Eipä ole Facebook täynnä sienipäivityksiäkään joten tainnut kuiva kesä tehdä tehtävänsä. Mutta katsomaan on päästävä.
Syysloman kohokohta on kuulkaa kuitenkin Lahen Prisma. Se on Kampissa asuvalle eksotiikkaa. Mikä määrä joulukalenterivalikoimaa, edullisia ja muutakin kuin sitä helvetin suklaata! Ja leluja! Ja lasten hanskoja! Ilmainen karusellikin, ei sieltä pääse pois.
Tähän on tultu. Illalla mökkisaunassa shampoo haisee jollekin nuoruudessa juodulle alkoholijuomalle. Kauas on tultu niistä päivistä, en edes saa päähäni mikä juoma se oli ja kakarat peuhaa vieressä. Tunnistan tunteita, en missään nimessä haluaisi takaisin niihin aikoihin. Mutta tässäkin ajassa on hetkittäin huono, kun omia ajatuksiakaan ei kuule saati ehdi ymmärtää. Ehkä siitä tuskan tunteesta, että elämässä ollaan koko ajan matkalla jonnekin eikä koskaan perillä, on vaan päästettävä irti. Ja nautittava matkasta. Yksi Prisman käytävä kerrallaan.
Erilaista rakkautta 