Elämää kolmen lapsen kanssa, osa 4

Perhevapaa on todella vapaata aikaa. Äitiysloma on todella lomaa.

Esimerkkipäivä täältä perhevapaalta. Etenkin lapsettomien kannattaa lukea ja harkita tarkkaan jatkosuunnitelmiaan 🤪

Muusa ja Miio hereille klo 7, Muusalle aamupalaa ja koko katraalle vaatteet (valittu edellisenä päivänä mutta ainainen riitely siitä kelpaako ne ja kuka ne pukee ja millä vauhdilla). Sillä välin kun Milla nakkaa Muusan ja neljä muuta kakaraa koululle kasiksi, minä tappelen aistiyliherkälle tai muuten vaan vaikeilevalle ulkovaatteet päälle, siihen menee vartti. Sukka huonosti, hanskoja puettu viisi minuuttia mutta ne riisutaan koska pukeutumisjärjestys olikin väärä tms. Milla päättää lennosta ehtiikö päiväkodille kävellen vai otetaanko pyörät. Milla nappaa Miion ja kirjaimellisesti sekunti sen jälkeen Lumo hyökkää Miion lempiunilelun kimppuun ja alkaa antaa sille runtua. Tietää tasan että Miio huutaa ”eiiiiiii” jos siihen koskee, joten on vaaninut Pörröä ja odottanut tilaisuutta iskeä.

Veikan Pörrön kimpussa

Kuolainen Pörrö lämpöpatterille kuivumaan ettei veikka huomaa, ja aamupalaa. Mutta kello onkin jo 8.40 ja 8kk neuvola klo 9. Helvetti, tulikuuma puuro polttaa suun ja kahvi mukaan (vaikka sinnehän se unohtuu termariin rattaiden alle). Myöhästytään vaan minuutti ja sekin siksi että Maisassa ei lue huoneen numeroa.

Mitä helvettiä se taas syöttää mulle? (Söi kaksi koiranoksennuspötköä pakastimesta)

Neuvolassa, onko murheita, huolia? Ei. En ole ehtiny miettiä. Onko ollut korvatulehduksia? Ei. Ja heti perään korvien tarkastus ja hei täällähän on pitkään ollut korvatulehdus! What? Ab:t päälle, apteekin kautta Elixialle. Flunssaa ei ole ollu viikkoon eikä mies ole valittanu yhtään, mutta jotain on korvassa. Ei tartu kuulemma mutta kuntoon pantava. Hupsista saatana.

Päiväunilepoaika menee aamupäivällä aina jumpalla. Mieluummin niin kuin jumppa illalla, illat on infernaalisia muutenkin. Jumpalta Kamppiin ostamaan askertelutarvikkeita sunnuntain perhekahvilaan. Ne on loppu, joten toiseen kauppaan. Onneksi Lumo ei itke.

Kotona lounasta pakastimesta, käytin joku päivä lepoajan siihen että tein sinne ruokaa. Ruokaa menee ihan saatanasti tähän pesueeseen. Yön pissavahinkopyykit on pesty jo anivarhain ja nyt ne on kuivuneetkin lämpöpatterilla joten lakanat takaisin sänkyyn ja Pörrö myös (Maijan vinkistä pisusuojia ja lakanoita on aina kaksi settiä päällekkäin sängyssä jotta päällimmäisen voi nykästä pesuun ja lapsi voi jatkaa unia eikä tarvi alkaa pedata keskellä yötä).

Pikalounaan jälkeen lisää pyykkiä ja taittelen eilen pestyt kestovaipat. Varaan lomamatkahotellin yhteen kohteeseen samalla kun imetän ja lentokenttäkuljetuksen toiseen samalla kun vastaan kysymyksiin matkatavarakiintiöistä (jotka löytyy vasta seitsemännen linkin takaa, mutta minnekäs tässä pääsisi vauvan alta muutenkaan joten klikkailen). Joku rouva haluaa ostaa kuukausia sitten kuvaamani ja myytäväksi ilmoittamani Frozen-paidan, en muistanut edes että se on myynnissä mutta vauva syrjään ja pikakuvaan kaikki karmeat pinkit asiat joita talosta vielä löytyy ja myyn ne salamakaupoilla samalle rouvalle 30 eurolla, hurraa! Vaatteita kertyy eikä niitä huoli kukaan joten tämä on päivän suurin osavoitto (Miion pukemisen ohella).

Nyt on vaipatettu ja deet otettu ja seuraavan päivän itsenäisyyspäiväjuhlavaatteet pantu. Pyykit viikattu (on niin saatanan hidasta ja tahkeaa hommaa se). Joku kysyy työasiaa, vastaan. Businessmutsi ’til the end.

Päivällisruoan ja seuraavan päivän vieraiden ruoan valmistus odottaa, luojan kiitos kävin kaupassa jo edellisenä päivänä niin ei tänään tarvi. Jaksaako tuo vauva vielä viihtyä lattialla jos teen sen nyt? Kokeilen, perunalaatikko snäp, siihen meni puoli tuntia ja vain yksi sormihaava myöhemmin vauva on viihtynyt lattialla kun on saanut syödä sanomalehteä ja räpeltää mun nilkkakorua. Taas vaipatus ja imetys ja mies päiväunille.

Muusan harrastuksen varaaminen keväälle ja maksu, samoin hotellin maksu, oho, täällähän ei ole ollut katetta asuntolainan maksuun eilen, rahat väärällä tilillä. Mitä helvettiä mun nyt pitää tehdä? Selvittelyä. Vesimittariluenta-asiaa, sen selvittäminen kattaako Muusan vakuutus ei-kilpaurheilun vai pitääkö ottaa uusi. Influenssarokotusaikojen varaaminen kaikille kolmelle, ei hajuakaan koska Milla ehtisi mukaan, tulee nättiä viedä yksin kaikki kolme. Kuulemma nenäsumutteet jotka ennen on kelvannu lapsille ei kelpaa oikein enää kun lapset luulee sitä koronatestiksi 🙈

Vauva huutaa parvekkeella, helistän vaunuja, nukahtaa ilmeisesti uudelleen. Ehdin vielä tehdä yhden kulukorvaushakemuksen ja vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle, sitten ovi käy ja Milla tulee Miion kanssa päiväkodilta.

Miiolla on huono kausi. Elämä lasten kanssa on yhtä kautta, yksi menee ja toinen tulee. Tämä kausi on ”en tahdo päiväkotiin en tahdo ukkia en tahdo vaatteita en syö vain äiti kelpaa mutta äitikään ei kelpaa” -kausi. Kiukuttelu alkaa jo eteisessä, mikä sinänsä ei yllätä, koska torstai on aina ollut meidän lapsille päiväkoti- ja kouluviikon vaikein ja väsynein. Mutta nyt kiukku lähtee taas leveleille. ”Maha menee koko ajan alas”, mies itkee. Siis mitä helvettiä? Yritän saada selville pierettääkä lounasrokka vai hiertääkö housut, mutta selvitys ei etene ja pian mies on vetänyt kaikki vaatteet pois elikäs alasti ja huutaa täyttä kurkkua ruokapöydän alla, tunnin putkeen. Tarjoan ruokaa josko se on hangry, mutta pottuloota ei kelpaa. Ei halua porkkanoita, ”en tykkää noista waidallisista” (raidallisista eli sipuleista, miten se edes bongaa ne sieltä?). Lopulta syötän alastonta nelivuotiasta sylissäni lusikalla ja yritän hämätä Tiian käsilläkävelyvideolla ja Rikun kananmunataikurivideolla, mutta ei tuo syöminen juuri etene. Millan vuoro auttaa Muusaa läksyissä. Molempien lasten nenän asennosta näkee jo kauas että tänään tulee tuskainen lähtö tanssitunnille ja onko perhehulinavoikka syytä skipata kokonaan.

Yritän lahjontaa, koristelin edellisiltana Töölön kirkon joulutapahtumassa Muusan ja Lumon kanssa pipareita, ajattelen että annan ne kaksi piparia Miiolle jälkiruoaksi jos syö ja pukee ja lähtee reippaasti. Bueno muuten mutta kahden haukun jälkeen kaveri itkee taas ilkosillaan pöydän alla kun joulupipari on pahaa ja haluaa jotain muuta jälkkäriä. Suksikoon suolle.

Jotenkin saan vauvan syötettyä ja puettua ja samalla Miion syötettyä ja puettua. Ja molemmat pissatettua. Ja Toivon vanhemmille ilmoitettua että yritetään tempputemmellykseen. Saan pojat kammettua liikkahallille. Luojan kiitos ”maha menee alas” unohtuu ja Miio juoksee hiki päässä ystävänsä kanssa, Lumo ratsaa hyppynaruja ja palloja ja mailoja. Nyt kotiin, taas pukemiseen menee 20min (ei siis Lumon vaan Miion), hanskoja puetaan viisi minuuttia per käsi ja kiristetään ja löysennetään ja sitten ne riisutaan koska pukemisjärjestys oli TAAS väärä ja pipo piti panna ensin. Helvetin helvetti 🤬 Onneksi moni päiväkotiryhmän vanhemmista on sanonut että lapsella on marraskuun pimeydessä vaikeaa, lueskelin että alle viisivuotiailla saattaa tulla jäätävä taantuma ja sen voin myös itse allekirjoittaa. Miio ei jaksa kävellä kotiin, panen sen Lumon rattaiden alle tavarakoriin, ihan sama vaikka se repeäisi en jaksa haluan kotiin. Siis mies tai kori, ihan sama, reps.

Kampin liikuntakeskuksen perhehulinat torstaisin klo 17-18.30 (ilmainen)

Jossain välissä päivää olen myös pedannut sängyt, käynyt suihkussa ja pukenut itseni parikin kertaa sekä pessyt lukemattoman määrän hampaita. Olen vienyt roskat, potattanut paristi, huuhdellut kakkavaipan, nakittanut mummon ja ukin ostamaan metallivahventeiset pulkat Lahen Prismasta kun vanhat ei kestä Helsingin lumettomia rinteitä. Paketoinut pari käytettyä joululahjaa ja ostanut pari uutta elämyslahjaa. Siivonnut syöttötuolin alusen viidesti, lohduttanut tuhannesti. Sopinut ja luovuttanut myydyt vaatteet ostajalle (mistä, miten, mihin aikaan, minne saa auton, aha olette myöhässä, no Milla antaa, puhelinnumerot, jos jätänkin lelulaatikkoon, sijainti, aha olettekin ajoissa, puuh…) Hankkia loppuneen Bepanthenin. Olen ehtinyt parsia yhdet revenneet housut ja siivota lelut, imuroida vähän sieltä täältä, luututa vähän sieltä täältä, putsata rattaiden paskaset renkaat kai kerran sisään tullessa. Iltapalat, pyjamat, taas hampaita, luinko sadunkin, en muista? Kehuin kärrynpyöriä, toruin, anelin, kielsin, myönsin, tarjoilin, palvelin. Niin nimenomaan palvelin.

Perhevapaa on palveluammatti.

Tätä kirjoitusta en enää jaksanut vaan nukahdin. On perhevapaalla tosissaan sellainen vapauden tunne että tukka hulmuaa ja ihan lomalta tuntuu tämä äitiysloma. Onneksi palaan ”lomilta” töihin 29 päivän kuluttua. Ei tarvitse palvella enää ketään muita kun aikuisia.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s