Kakarat herää klo 4.50 aikaeron takia ja vauva tunnin välein yöllä kun on sekasin kun seinäkello. Kaikki ne jäätelöt saa ne jahtaamaan häntäänsä ja käyttäytymään niin päin helvetti että äidin haima repeää. Muut ryystää caipiroscaa ja minä imetän. Mutta Kanaria on aina Kanaria ja töihinpaluuseen vajaa viikko. Son kuulkaa soronoo ja kärsimyksen täyteistä joulua teille muillekin vaan nii, angry birdillä on keskihöyhen pystyssä 🖕🏾
Stokiksessa mun isän 70-vuotisjuhlilla. Isä ❤️, kakarat 🤬
Kohtuullisen kauan jaksoivat ravintolassa laivalla, ja leikkipaikka oli pop. Mutta sitten alkoi kahden tunnin iltamylly hytissä kun nelonen oli haipissa.
Meidän piti tänään mennä joulumarkkinoille Hovstalleille Tukholmassa, mutta ne olikin maksulliset ja kakaroiden kanssa ajatuskin vähän puistattava, kaksi karkailee ja yksi huutaa rattaissa. Tultiinkin Junibackeniin. Muusa oli täällä viimeksi 2-vuotias ja Miio 0, nyt Lumo on 0 ja nämä 4 ja 6. No, ensimmäisenä juoksivat mestan läpi ja kysyivät ”eikö täällä ole muuta”. Nyt vähän viihtyvät tässä huoneessa jossa liukumäkiä, mutta tulee kyllä mieleen että minkä ikäisille tämä lopulta on sopiva. Vauvaa ei pysty laskemaan alas minnekään tai se tallotaan hengiltä, kuusivuotias on tänne liian vanha, ja muistan että kaksivuotiaalle satujuna oli pelottava. Kannatti maksaa 72e 😂
Helvetin kiva reissu mut saatanan pikkuperkeleet. Koska pääsee haudan lepoon hästäk ekanmaailmanongelmat hästäk kukakäskilisääntyä
Holiday Club Saimaassa vietetty neljä päivää! Olemme muuttuneet rusinoiksi!
Majoitumme Villoissa, koska viiden hengen perhe ei mahdu hotellin puolelle. Saimaan kylpylä oli vuoden 2021 matkailukohde Suomessa, joten olihan se koettava.
Junayhteys tökki tällä kertaa, koska kaksoisraiteen rakentamisen vuoksi väli Kouvola-Imatra oli korvattu busseilla. Ilmeisesti jotain junia kulkee, ja ratatyö valmis 6/2023. Lainasimme ukin autoa Lahesta.
Villat on hienoja ja kivoja, ranta lähellä, joskin nyt kävin vain juoksulenkillä vauvan kanssa siellä sekä etsimässä grillikatokselta tulitikkuja lainaan kun ei majoituksessa sellaisia ollut. No eipä ollut katoksellakaan. Kesällä ranta ja kahvila ja leikkari varmaan parhaimmillaan.
Villoilta kävelee muutaman sata metriä kylpylään. Flipflopit jäi siis käyttämättä. Lapset jaksoi kyllä kävellä hienosti, mutta aikuisilla meinasi revetä persaus ulkovaatteiden pukemisen kanssa. Aamiaiselle pakattiin uimakamoja jo mukaan ettei tarvitse mennä edestakaisin.
Kylpylä on kiva. K8 liukumäkiä ei valvota, joten 4-, 6- ja 7-vuotiaat meni liukumäkeen sujuvasti. Rengasliuku oli kiva mutta kakarat ei sinne uskaltaneet. Parasta oli ”syvä allas” jonka reunalta hypittiin (samanlainen löytyisi kyllä ihan kotihallistakin 🙈) ja keskellä oleva suuri, laakea alue, jossa kakarat liukuivat pepuillaan eestaas. Siinä oli valoja ja suihkuja ja lopulta keksivät liukua sieltä myös altaaseen, puolen tunnin välein tuli disco ja musaa ja lisää valoja ja suihkuja, vauvakin sai pari kunnon töpselipesua 🤣
Alueella on tekemistä vaikka ja kuin, mutta me ei ehditty edes leikkarille. Uinti ap ja ip ka mehut poissa. Mutta rehellisyyden nimissä vaikka löysin kohtuuhintaisen majoituksen ja kaveriperhe tuli jakamaan kuluja, kaikki extra maksaa ja se ärsyttää kyllä ihan saatanasti. Kuntosali 5e/kerta, Angry Birds Park 19e (myös valvovalta aikuiselta 🤬), keilaus 36e/h/rata plus kengät, saunamaailma 7e (siis kylpylässä on vain yksi sauna ja katolla toinen hirsisauna, katolle vaan ei oikein syksyllä ole muuta asiaa), yritin myös mm. soittaa respaan ja puhelu maksoi siis 3e eikä siihen vastattu, koska respaa ei oikeastaan ole vaan puhelu menee valtakunnallisen vaihteeseen…
Iso plussa tulee siitä että tekemistä on ja paikka on kiva monenikäisten lasten kanssa ja lapset viihtyivät. Mutta sitten tulee pari isoa miinusta, nimittäin unisex-pukuhuoneen paskuus ja kylpylän jäätävät olot.
Kylpylän pukuhuoneet on paskat. Pukuhuoneiden on ehkä tarkoitus olla perheystävällisiä, koska ne on unisex, mutta käytännössä koko pukukoppihomma on silkkaa sekoilua. Ensin sulloudutaan yhden hengen koppiin viisin ulkovaatteissa, ja vaihdetaan uikkarit. Sitten mennään sullomaan tavaroita lukollisiin kaappeihin ja sitten viiden metrin matkan päässä uikkarit riisutaan taas ja mennään suihkuun/yhteen saunaan naisten ja miesten puolelle. Aivan helvetillinen ralli. Pian tajuttiin olla noudattamatta ohjetta ja vilahdettiin pukukopeilta uikkarien sijaan vain pyyhkeissä, mutta silti tavararalli oli jäätävä. Kopeissa aukeaa ovet kahteen suuntaan eikä ne pysy auki eikä kiinni ellei niitä lukitse 1,5m pitkällä rivalla, joka pitää ujuttaa penkin yli, juuri kun sait laskettua kaikki kamat ja lapset penkille, ne pitää nostaa pois tieltä. Lapset jätti sormia lukon väliin ja rattaat ei mahtunu mihinkään ja kopissa oli yksinkin ahdasta. Tää ongelma varmasti poistuisi jos majoittuisi hotellissa ja painaisi suihkuun suoraan läpsyissä ja kylpytakissa.
Toinen miinus oli se, että kylpylä oli aika jääkylmä. Holiday Club siis osallistuu energiansäästötalkoisiin nyt kun sähkön hinta on katossa, ja sisäilman sekä vesien ja saunojen lämpötilaa on laskettu. Täähän on ihan loistojuttu, mutta oikeasti sauna oli tulikuuma ja kaikki, AIVAN kaikki vedet ja sisäilma jäätävää. Myös 15cm vauva-altaan vedessä vauva oli sininen viidessä minuutissa ja kioskin ovesta vielä veti niin, että tukkaa tuiversi. Energiaa voisi säästää sieltä saunasta lisää ja panna vaikka edes porealtaaseen asteen lämpimämpää, koska nyt myös nelonen värjötteli iltauinneilla niin pahasti ettei halunnut enää uida. Puhumattakaan meistä aikuisista kun neljän uimataidottoman lapsen kanssa menee aika paikallaan olemiseksi ja uimavalvomiseksi aika ajoin. Eipä ollut siis lämmintä kolme vuotta sitten Imatran kylpylänkään uudella puolella, mutta kyllä siellä sentään yksi lämmin allas löytyi. Saimaalla saunapuheesta kuuli että a) jengiä palelsi ja b) jengi kaipasi aikuisten aluetta, syyslomaviikolla kakaroita oli ihan liikaa joka puolella.
Plussat:
+ Kiva majotus
+ Ok hinta
+ Kiva kylpylä
+ Paljon tekemistä
+ Kohtuullinen julkisilla Helsingistä
+ Lapset viihtyi, joten aikuisilla oli kohtalaista 😆
Miinukset:
– Lisähintaa kiskotaan kaikesta
– Kylpylässä kylmä
– Sekopäiset pukkarit
Käytiin kattomassa myös padon avaaminen tietenkin!
Seuraavan kerran Imatralle tullessa mennään taas Imatran kylpylään. Nää kaksihan on siis täysin loogisesti noin kilsan päässä toisistaan 🤣🤣🤣
Nyt kottiin, onhan tässä jo ryttyytetty yheksän päivää liesussa
Olemme kiertäneet aika paljon kylpylöissä lasten kanssa. Koska kaikki kolme lasta ovat olleen kylpemishetkellä jotain 0 ja 6 ikävuoden välistä, laitan alle meidän mielestä parhaat lapsiperheystävälliset kylpylät etelässä. Arvostelu on täysin subjektiivinen, joten reklamaatiot voi osoittaa mikämikämaan pormestarille 😅 Tärkeimpinä asioina vaikuttaa lapsiystävällisyys, hinta-laatusuhde ja autottomina meillä myös saavutettavuus junalla.
Meiltä puuttuu listalta vielä ainakin Saimaan kylpylä, se testataan syyslomalla. Puuttuuko teidän mielestä joku hyvä listalta? Mikä ja miksi?
Kesän alussa taisin etsiä etelän lomia meille syyslomalle, kahden tähden hotellitkin oli 5.000e, no thanks… Ei kun porukoiden mökille loisimaan!
Jos mökkivinkkejä kaipaatte niin stadilaisen ei sovi niitä antaa. Sain kyllä nuotioon tulen ja Miio kaivoi madot ja Lumo kävi ongella, mutta se siitä, toiset osaa nää hommat paremmin.
Ollaan täällä useampi yö, ja toivoisin sieneen. Joka vuotinen sienireissu entisten työkaverien kanssa ei toteudu, koska Annilla leikattiin juuri molemmat polvet 😰 Eipä ole Facebook täynnä sienipäivityksiäkään joten tainnut kuiva kesä tehdä tehtävänsä. Mutta katsomaan on päästävä.
Syysloman kohokohta on kuulkaa kuitenkin Lahen Prisma. Se on Kampissa asuvalle eksotiikkaa. Mikä määrä joulukalenterivalikoimaa, edullisia ja muutakin kuin sitä helvetin suklaata! Ja leluja! Ja lasten hanskoja! Ilmainen karusellikin, ei sieltä pääse pois.
Tähän on tultu. Illalla mökkisaunassa shampoo haisee jollekin nuoruudessa juodulle alkoholijuomalle. Kauas on tultu niistä päivistä, en edes saa päähäni mikä juoma se oli ja kakarat peuhaa vieressä. Tunnistan tunteita, en missään nimessä haluaisi takaisin niihin aikoihin. Mutta tässäkin ajassa on hetkittäin huono, kun omia ajatuksiakaan ei kuule saati ehdi ymmärtää. Ehkä siitä tuskan tunteesta, että elämässä ollaan koko ajan matkalla jonnekin eikä koskaan perillä, on vaan päästettävä irti. Ja nautittava matkasta. Yksi Prisman käytävä kerrallaan.
Turku ❤️
Asuin Turussa opiskeluajan. Takaisin en muuttaisi, mutta tasaisin väliajoin pitää käydä vilkaisemassa seutuja.
Kälyn kauhuksi majoituimme heillä. Kiitos täysihoidosta Maria ❤️ Kiitos myös Konna ja Lea kun huolitte meidät!
Kakarat tappeli ja viihtyi, kiukutteli ja ilakoi. Samaa menoa siis kuin kotona, mutta maisemanvaihdos tekee aina terää.
Kun astuimme ulos junasta Kupittaalla, kuusivuotias tokaisi ”Suomessa oli lämpimämpää”. Aivan totta, Turku on ikään kuin itsenäinen valtio, ja Helsingissä oli lämpimämpää 🤣
Viikonloppu vierähti Oulussa. Tästä kirjoituksesta ei ole hyötyä jos etsit nähtävyyksiä lasten kanssa, ne olemme kolunneet aikaa sitten. Nähtävyyksien koluaminen lasten kanssa on yhtä perkelettä joten kannattaa muutenkin rajoittaa se homma yhteen per päivä ja varata kolme rinkallista evästä…
Milla on asunut Oulussa ja siellä on sukua sekä ystäviä. Loisimme Roopella ja Evellä vuodesta toiseen niin että olemme jo sielumme heille velkaa. Tuhat kiitosta jälleen All Inclusivesta.
Kakaroita on tällä haavaa yhteensä seitsemän ja koko viikonloppu menee ihan niiden ehdoilla, kukaan ei kyseenalaista sitä että ruokaa on oltava säännöllisin väliajoin ja ulkoiltava on. Vekaroista on seuraa toisilleen ja koskaan eivät haluaisi erota, jotenkin vain on helppoa vaikkei superpaljon aikuisten juttuja ehdikään tekemään, tai siis ei yhtään 🤣 Mutta kun kakarat leikkii, kiipeilee kiipeilyseinää ja treenaa kieppiä ja leikkii legoilla ja trampalla niin vähän ehtii vaihtaa aikuistenkin kuulumisia.
Tällä kertaa 1- ja 0-vuotiaatkin meni taas jengin mukana ja ykkönen hoivasi vauvaa innolla. Kolme lapsista marjasti kun kanssa innolla ja oikeasti kunnioitettavia määriä, ja neljä lasta leipoi puolukkapiiraankin. Miio ilmoitti että muutetaan äiti Ouluun kun täällä on niin paljon marjoja. Minustakin se on pätevä syy muuttaa minne tahansa, Uumajassakin vaihtovuonna hoidin krapulaa aina marjassa 😝
Muusa oppi kiepin Lumilta ja nyt osaa käyttää Zoomerangia. Vauva sai suukkoja hauvalta, se rimmaa. Pakastimessa puolukkaa, mustikat panin suoraan pikkumiesten luukkuihin.
Ehdimme myös sukuloimaan TJ:llä ja Saaralla, nyt on taas virtaa uuteen viikkoon 😍
Norwegian lopettaa kuulemma Oulun lennot, mitenköhän meidän Oulun matkojen käy. Juna 6-8h on yhteen viikonloppuun lasten kanssa vähän rapia. Kaikki järjestynee.
Miten meidän perheessä jakautuu metatyö?
Metatyö on käsittääkseni näkymätöntä työtä, työtä jota on tehtävä että metatyön vastakohta eli työ (vai näkyvä työ?) ja vapaa-aika ja arki rullaa.
En tiedä mikä metatyön määritelmä tarkalleen on, jos se on näkymätön työ niin teen ammatikseni metatyötä; mitä näkymättömämpi kädenjälkeni on, sen parempi. Mutta metatyö saattaa määritelmän mukaan koskea vain elämää kotona. Siispä siitä, meidän kotona.
Näkyvä työ jakautunee meillä suurin piirtein tasan, ei me ainakaan riitoja asiasta saada aikaan. Minä teen ruoat, Milla kaivaa ällötykset kylpyhuoneen lattiakaivosta. Vuorovuosin öljytään parvekerallit. Mutta näkymätön työ on ehkä enemmän minulla. Kyllä Millakin sitä tekee, mutta epäilen että ei niin paljon kuin minä.
Kun lapset menee nukkumaan klo 20.30, Millalla alkaa oma aika. Hänellä on sitä myös pitkillä työmatkoilla.
Minulla ei ole pitkää työmatkaa. Kun lapset menee nukkumaan klo 20.30, minä imetän nuorimmaista ja alan riivatusti suunnitella seuraavaa päivää, seuraavia viikkoja, seuraavaa kesälomaa. Millä sinne Nokian kylpylään mennään, VR:n sivut laulaa, otetaanko oma turvakaukalo mukaan taksia varten, mitkä uikkarit olisi hyvä pakata. Teen jatkuvia listoja tekemättömistä asioista ja suunnittelen päässäni ruokalistaa, kauppalistaa, tänään loppui kaapista ketsuppi ja ylihuomenna syödään makaronilaatikkoa. Selailen FB-kirppiksiltä lapsille vaatteita, sovin vaatenoudoista ja myyn vanhat. Käytän kolmen viikon illat sen selvittelyyn mitä voisi tehdä hiihtolomalla, mitä se maksaa, ketä sinne voisi pyytää mukaan, ja pyydän mukaan, koordinoin, varaan. Kalenteri on täynnä aina vähintään 2kk eteenpäin ja asioiden koordinointi vie aikaa. Panen kalenteriin neuvolakäyntejä ja kaveritapaamisia. Huolehdin että pyörät huolletaan, hampaat tarkastetaan ja että lelupäivälelu on repussa, varavaatepino täydennettynä. Suunnittelen, mittaan, tilaan ja asennan lisää lelu- ja vaatehyllyjä, joita kukaan ei edes huomaa. Puhtaiden kestovaippojen pino ei koskaan hupene eikä lattialla ole koskaan vaatteita, jos muilta perheenjäseniltä kysytään. Uusin kirjaston kirjoja, leikkaan tukkia ja kynsiä, miten nekin kasvaa viiden päivän välein mittaansa taas. Minun oma aikani on 30min Netflixiä iltaisin jos metatyö on tehty, usein Netflix jää väliin kun kello on jo 22 ja vieläkään ei selvinnyt minne hotelliin oikein kannattaisi mennä tai kauppalista oli pakko saada valmiiksi ennen aamuvientejä.
Onhan mulla työn, metatyön ja 30min Netflixin lisäksi aikaa hassutella vauvan kanssa kaiket päivät tällä hetkellä ja vielä aikaa tunnin reeniin. Mutta tuo hassutteluaika on aika minimaalista kun se tulee ruokailun ja vaipatuksen ja pesujen ja unien väliin ennen kuin taas alkaa parku, ja vauvan päiväunien aikaan saakin taas tehdä lisää kotitöitä tai metatyötä. Millallakin on tunti treeniä päivässä. Miksi mä en osaa laskea sitä omaksi ajaksi kumminkaan? Sehän nollaa supertehokkaasti, mutta samaan aikaan ei se nyt ihan sohvalla pötköttelyyn vertaannu. Mitä mieltä olette, onko treeniaika omaa aikaa, silkkaa työtä/metätyötä, vai haave vain? 😬
Millakin tekee metatyötä meillä. Hän saa tehdä listan siitä mitä kaikkea metatyötä, viisaammat on sanoneet, että metatyö kannattaa listata ja tehdä näkyväksi. Mutta se kai pätee vain jos metatyö jakautuu epätasaisesti JA tilanne harmittaa osapuolia/osapuolta. Minua ei harmita.
Millan metatyö tapahtuu öisin. Milla nousee kantamaan kakaroille yöllä vettä jos on jano, vaihtamaan lakanaa jos on pisuvahinko, lohduttamaan jos on painajainen. Tätä työtä on meillä käsittääkseni vähemmän kuin muissa perheissä, mutta kausittain silti enemmän. Vaikka minä imetän yöllä, Milla saattaa nousta ja kantaa vauvan minulle. Tämä öinen metatyö on äärimmäisen tärkeää ja se ei oikeastaan ole näkyvää, se vain tapahtuu. Minä en aio nousta 1,5kk päästä enää öisin kenenkään takia, joten kai sitä öistä palvelualttiutta on sitten syytäkin kompensoida kaiken muun metatyön tekemisellä 🤣
Millalla on myös toinen metatyötehtävä, joka ei näy kenellekään. Jos minä suunnittelen ja haalin vaatteita, niin Milla on Pekka Pouta, hän tietää aina mitkä vaatteet on pantava päälle koska sää on seuraavaksi X. Itse olen ihan hukassa sen suhteen mitä kakaroille puetaan, elleivät vaatteet ole valmiina odottamassa. Pinoissa jotka vain ilmestyvät jostain ja jotka eivät koskaan hupene, saati ole säähän sopimattomat.
Metatyö öisin on kuormittavampaa. Lisäksi teen omat metatyöni koska a) joko pidän siitä tai b) koska niiden tekeminen helpottaa omaa elämääni niin paljon, että mieleeni ei tulisi jättää niitä tekemättä. En tiedä onko Tukholman syndrooma iskenyt, mutta en voisi edes sallia, että Milla suunnittelisi seuraavan loman tai sopisi kaveritapaamiset. Koska itse suunnittelemalla pystyn täysin manipuloimaan koko perheen aikataulua, jos otan tuon junan ehdin tuohon jumppaan, jos menemme tuolloin kirjastoon saan samalla Nesbøn kirjan haettua itselleni.
Ehkä olen manipuloija, ehkä alistun liikaa ja pitäisi tehdä metatyötä näkyvämmäksi. Ehkä pitää vielä pohtia asiaa tarkemmin. Miten teillä jakautuu metatyöt tai onko niistä puhuttu?
Viikonloppu vierähti Nokian kylpylässä. Edelleen paras kylpylä lasten kanssa, ollaan oltu kerran vuoteen täällä nyt ehkä neljä vuotta putkeen? Potkulaudoilla asemalle, junalla Manseen ja Mansesta tilataksi että mahduttiin.
Perjantaina käytiin iltauinnilla, ravintolaan ei oltais enää ehditty joten meillä oli evästä. Aina on oltava helvetisti evästä. Milla manaa miksi aina on niin helvetisti evästä, tarjosin junassa muusilaatikkoa Milla-hiirulle ja hotellilla rypäleitä ja eihän hiiru syö varastoon, ilmoittaa sitten klo 21.30 että hänellä on nälkä kun kaikki eväät on syöty. No ehkä Milla-hiirua ei ensi kerralla enää harmita se iso eväskassi 💁
Kylpyläosasto toimii minusta aika monen ikäisten lasten kanssa. Rengasliukuun on K-8 ikäraja, olisin vienyt Muusan 6 mutta ei uskaltanut. Toisessa isossa liukumäessä ne on laskeneet molemmat pienestä pitäen vaikka se on melko hurja, K-6. Sitten on yksi lyhyt ja jyrkkä mäki joka on kiva, ja kolme pienten pikkumäkeä, joissa nää kaikkim puljasi (2, 4 ja 6v). Kahdessa lastenaltaassa on lämpimämpi vesi ihan vauvankin puljata, joskin vein yhteen 37 asteiseen poreeseen kun alkoi sinertää 🤣 Poreita, ulkoallasta, luolia, aaltokone tasatunnein, vastavirtaa. Jopa minä viihdyin, yleensä nää reissut saattaa olla mulla vähän sellasta altaanreunalla päivystelyä mutta täällä ei. Paras anti on kuitenkin ”keijusauna”, joka löytyy miesten ja naisten puolelta yhtä lailla. Keijusauna on tavallinen mieto sauna jossa ei löylätä, mutta siellä heijastuu alkeellinen animaatio seinälle. Aikuisen silmin se ei ole häävi mutta siitä saa revittyä riemua vaikka puoleksi tunniksi; animaatiossa sudenkorennot liihottelevat saunan seinällä ja hetken jännittyneen odotuksen jälkeen joku niistä muuttuu keijuksi. Arvuutteluleikki on valmis – mikä niistä muuttuu keijuksi, milloin, minkä värinen tukka keijulla on, minne suuntaan keiju poistuu, kuka perheenjäsen on kukakin keiju (Riku ja Lumo keltainen, äiti sininen, Milla oranssi, Tiia vihreä, Wilma pinkki, Muusa ja Miio turkoosi). Siis aevan saatanan rapiaa hommaa mutta jos sulla on lapsia sä jo tiiät että siellä saunassa ei sitten istuta sekuntiakaan eikä vanhemman perä penkkiä viistä kun ne jo säntää ulos. Tuo perkeleen keijusauna on parasta sitten Batmanin, siellä oikeasti saa aikuinenkin istua hetken lämmössä 💪🏽
Miio huiputti tän uudelleen ja uudelleen, photo credits Riku
Muutenkin Nokian Eden toimii. Huone on iso, siihen mahtuu aikanaan viideskin kunnon vuode pahnanpohjimmaiselle. Sisäleikkari oli viimein auki koronan jäljiltä, ulkoleikkari löytyy, minigolf, frisbeegolf, ranut altaalla ja lastenmenu illalla. Aamiainen ei ole se perus Scandicin porkkanatikkusetti vaan parempi, kelpasi jopa Tiialle. Mustamakkaraakin oli (Riku maistoi mutta puljasi, mie hain lissääkin 😬)
Me ollaan vedetty näitä kaavalla pe iltauinti ja iltapala, la aamiainen ja aamu-uinti, sitten lähileikkarille ja koulun pihan leikkarille lähelle, ja Citymarketiin ostamaan evästä ja sumpille / syömään / ostamaan leluja tms. Sitten taas uinti ja illallinen tai päin vastoin. Su aamusta aamiainen ja uinti ja himaan. Vauva raahautui oikein nätisti taas mukana, hän on se helpoin kakara. Ei herännyt edes yöllä nisälle kun oli niin uinut, Miioa sen sijaan päästiin herättelemään parin tunnin välein kun tuli matkasängyn laidalta takaraivoilleen tonttiin. Kaikki kunnossa ja paluujunassa ollaan, ens vuonna taas vaikka samalla seurueella, lystiä ol’ nääs!
Kirjoitin postauksen Legolandista (https://erilaistarakkautta.wordpress.com/2022/08/07/legoland-vinkkeja-8-2022/), mutta kaikki lapselliset tietää, että oikeasti siellä oli saatanallista eikä em. teksti ole totta. Tässä versio Legolandista, jota ei ole siistitty.
Lento oli perillä kovin myöhään, joten ensimmäinen ilta meni ihan infernaaliseksi sähläämiseksi. Shuttle ei kulkenut, viiden hengen isoa taksia ei ollut, yksi bussi ehti nenän edestä. Hotellilla kakarat oli kirjamellisesti jo ”kiipeilen respan tiskille” -moodissa, hävetä sai kunnolla. Ajatuskin ravintolasta niin myöhään (ja ensin sen etsimisestä) sai vatsan kääntyilemään, joten Milla lähti kauppaan ostamaan iltapalaa. Reissu toki kesti vaikka kauppa oli lähelläkin. Siihen mennessä ehdimme käydä hotellin aidan takana itkemässä kun viereiselle leikkarille ei päässyt muuta kun aidan yli, no ei onnistu yksin vauvan kanssa.
Aamiaisen jälkeen (älkää edes kysykö kiipeilikö kukaan tuoleilla, karkasiko kukaan, maistuiko ruoka – jopa pulla saattaa näet olla yök) Millan kanssa nosteltiin kakarat aidan yli leikkarille kun Legoland ei vielä auennut. Muusalla menee jumi päälle ja se hajottaa vaijeriliu’un, ja heti perään sillä menee tietenkin leikkarilla nilkka. Ei anneta kipulääkkeitä juuri koskaan mutta ajatus 22kg lisäpainosta Legolandissa koko päivän 10h, no joo, me ollaan supernaisia mutta ei supernaisetkaan kaikkeen pysty. Pakko antaa Buranaa, mitä jos se ei pysty muuten kävelemään?
Legolandissa elämä oli yhtä jonoa ja kakarat ehti hakata, potkia ja purra toisiaan niissä jonoissa arviolta 800 kertaa. Ei siinä auta herkkulakot ja kännykkäkiellot kun kaikkia vituttaa. Kaikkia vituttaa Legolandissa, wohoo! Kannatti maksaa.
Illan kruunuksi Muusa päättää hypätä ikkunalaudalta sohvasängylle selkä edellä, lentää metrillä yli, ja tulee suoraan päälleen lattiaan.
Toisena aamuna ilmoitan innoissani lapsille, että nyt lähetään Lego Houseen rakentelemaan legoilla. Miio toteaa ”en lähde”, ja vielä että ”en tykkää legoista”. Koko kesä on siis odotettu Legolandia, wtf.
Kävelyä Lego Houseen on 25min, tietenkin alkaa sataa kun ei ole sadekamoja mukana. Ennusteen mukaan pakattiin.
Mainitsinko jo, että kahden yön reissulle vauvan kuusi tai seitsemän vaatekertaa ei riittänyt mihinkään, koska niskapaskaputki alkoi, niin, en edes tiedä hulinan takia milloin. Varmaan jo menolennolla.
Kun paluumatkalla kysytään pikkuperkeleiltä kumpi oli kivempi Legoland vai Lego House, nuo pikkuenkelit toteavat yhteen ääneen ”hoplop!” Emme poistu kotoa enää hoplopia kauemmas koskaan, se on varmaa saatana.
I hate kids.
Erilaista rakkautta 