Parasta just ny

Lumo 6kk parasta just ny:

– manikyyri ja pedikyyri, mitä ihmettä se tekee mun kynsille noilla härpäkkeillä?

– tofu Lidlin suolattomalla curryllä maustettuna ja öljyssä pannutettuna (äiti: no tätä se ei ainakaan syö kun ei muutkaan syö)

– muskarin ”kroak, sammakon laulaa” laulettuna repeatilla ja samalla espanjalaisvivahteisella lausuntatavalla kuin muskariopella

– vaipanvaihto pesukoneen päällä kun linkous on käynnissä, pyrrrrrrrrrrrrr aivot ravistuu mukavasti

– sisko, se on parasta maailmassa, se lepertelee mulle ja tekee ilmeitä ja maistelee mun masua ja mä nauran sille vedet silmissä aina

Mikä teillä on parasta just ny?

”Limpsin lompsin kympin ratikalla, muskarii-iin joo” (edelleenkään meidän mummolaan ei pääse metrolla, stadilaiset ja niiden biisinsanat 🙄)

Vertaistukea

Näitä syötiin suoraan puusta ja vietiin kotiin hillotarpeiksi puuron päälle ❤️

Viikonloppuna on vierailtu ja kestitetty taas vuoronperään. Ja jumpattu ja käyty kahdesti perheuinnissa.

Vierailumme Saaralla ja Johannalla, ja vieraamme Maija ja Mikko, tarjoavat ennen kaikkea tähteellistä vertaistukea lapsiperhehelvettiin, korjaan lapsiperheauvoon, mutta tokihan kakaroillekin on seuraa siksi ajaksi kun aikuiset yrittävät ruoan ääressä vaihtaa järjellisiä ajatuksia. Oliko teilläkin helvetin pitkä ja riitelyntäyteinen kesäloma? No oli! Onpa kakarat venähtäny! Mitä teidän sähkölaskuun menee rahaa nyt ja mitä luulette itänaapurin tekevän seuraavaksi?

Mä olen usein aloitteellinen ja haluan tavata ystäviä. Kutsun ne kylään ja ruokaa on aina, mutta kutsun myös itseni surutta vastavierailulle 🤣 Tässä elämänvaiheessa jää nopeasti omaan pieneen poteroon jos seuraavaa tapaamista ei sovita heti kun edellinen päättyy. Tapaamisen ei tarvitse olla pian, se voi olla pitkänkin ajan päästä, mutta ystävistäni pidän kiinni kynsin hampain halusitte te ystävät (lukijat) sitä tai ette 🤣🤣🤣 Vertaiset, rakastan teitä.

Tänään pörräsimme Saaran pihassa kun Johanna oli nyrkin ja hellan välissä. Naapurin rouva pölähtää paikalle ja tarjoaa meille neljä ämpärillistä omenia mukaan. Seitsemän kakaraa syö niitä suoraan puusta, maasta, ämpäreistä, ja loput kannetaan kotiin. Kuusikuinenkin söi lennosta pihassa yhden kokonaisen. Voiko olla parempaa? Kuin panisi rahaa pankkiin sanoisi Seppo-ukki ❤️ Maailmassa on vielä hyvyyttä.

Kotiruokaa

Tiedättekö sen ihanan tunteen kun tulet rappukäytävään ja siellä on huumaava kotiruoan tuoksu, ja tuoksu voimistuu ja voimistuu ja kun avaat oman kotioven tajuat että se tuoksu tuleekin teiltä? 😍

– Juu en minäkään tiedä! 🤣🤣🤣

Milloin yökylään?

Viikonloppu meni yökyläillessä.

Milloin lapsi on valmis yökylään? Minkä ikäisenä lapsen voi laittaa yökylään?

Muistelen, että olisin joskus kuullut puhuttavan siitä, että lapsi voisi olla yökylässä yhtä monta yötä peräjälkeen kuin hänellä on ikävuosia. Eli vauvana ei vielä ollenkaan, yksivuotiaana yhden yön, jne. Ei tämä absoluuttinen totuus ole enkä tiedä oikeaa vastausta. Oikea vastaus on tietenkin että kakarat on erilaisia, mutta kun se on kulunut klisee. Niinpä kerron vain miten se meillä menee. Tai ei mene.

Meidän lapset oli viimeksi mummolassa yötä kun oltiin synnärillä. Sitä ennen en edes muista, varmaan edelliskesänä yhden yön. Muualla ne ei ole sitten olleetkaan. Muusa oli Lahessa yksin kolme yötä mummolassa kun se oli kolmivuotias, mutta se oli ehkä vähän liian pitkä siivu sille koska se ei pitkään aikaan halunnut mummolaan yöksi, pelkäsi että me taas jätetään hänet sinne. Varmaan jos olisi tottumusta enemmän niin menisivät.

Mutta nyt Muusa alkaa olla sen ikäinen, että voisi mennä jo kaverille yökylään. Siis kuusi. Mutta ei mene. Ei uskalla. Sen kaveri on ollut meillä seitsenvuotiaana jo yksin yökylässä ja kaikki meni reippaasti, eli arvioisin, että moni tuon ikäinen jo viihtyy yksin yökylässä. Meidän mukseloista jotenkin arvelisin Miionkin menevän reippaammin yökylään kuin siskonsa…

Yökyläilyä oli nyt taas niin, että minulla oli yökylävieras ja samaan aikaan Muusalla oli yökylävieras, siis täällä meillä. Ehkä joskus Muusa uskaltaa toisinpäin, ja ehkä joskus ilman äitiä? Äiti ei kyllä uskalla ilman Muusaa 🤣

Minkä ikäisenä teillä on yökyläilty?

En yökyläile vielä hetkeen ellei siilin luona lehtipinossa lasketa

Tänään vauva ei halunnut minun jumppaavan

Tänään ei jumpattu. Lumo on Elixian lapsiparkissa päivisin, paitsi keskiviikkoisin kun käyn illalla.

Tänään ei jumpattu. Ensin mua haettiin kesken tunnin kun sitä itketti, ja lähdin imettämään. Mutta sitten tuli palohälytys ja koko Redi evakuoitiin. Kun päästiin takaisin, yritin mennä takaisin tunnille, mutta ehdin tehdä 8 burpeetä, yhden 8kcal soudun, 10 linkkaria ja 10 wallballia, kun Lumoa alkoi taas itkettää.

Aina ei onnistu. Kengätkin oli unohtunu, vedin ulkolenkkareilla. Mutta kuulkaa keväällä mua haettiin joka päivä kolmen minuutin jälkeen pois, nyt saan jo lähes aina tehdä loppuun. Pittää ottaa se niin että jokainen pienikin liike on kotiinpäin.

Illalla pannaan mies ekan kerran pyöränistuimeen ja lähetään perheen kanssa lenkille, saas nähä mitä mies tykkää 😍

Sitten kun oli häiritty äitiä riittävästi, olikin oiva hetki uinahtaa

Istumaluvat kuntoon

Käytiin tänään ajokokeessa neuvolassa ja pantiin istumaluvat kerralla kuntoon, ei kun ajoa!

Sormiruokaa pakastimeen

Syöttötuolin ja alustan hakeminen kellarikomerosta vauva kainalossa oli semisti haastavaa, ja sormiruokien höyryttämiseen on mennyt koko päivä.

Kaiken tämän vaivan jälkeen koehenkilö muussasi kukkakaalin, parsakaalin ja palsternakan äidin juuri huolella pesemään tuoliinsa, ja loppusiivoukseen meni vartti. Huomioiden että koehenkilö vie kaiken, AIVAN KAIKEN muun suuhunsa paitsi ruokaa, ei lopputulosta voi kuin hämmästellä. Samaa säätöä kahden aiemmankin kanssa, mikä se elokuva ”päiväni murmelina” olikaan… Näittekö muuten sen meemin hiljan jossa joku ehdotti groundhog day -elokuvalle jatko-osaa groundhog day 2, jossa tismalleen sama elokuva vain näytetään uudelleen, nauran vedet silmissä täällä, voisipa syyttää äitiaivoja, heh, vaan ei, nauraisin vaikkei olisi mitään lapsiin liittyviä tekosyitä, aaahhaahaaa, soittakaa jo jollekin ammattiapua tarvitaan

Ohi ja ulos, kettu kuittaa, kuuleeko naali? Toistan: ohi ja ulos.

Istuma-ajokortin suorittanut kiittämätön koehenkilö

Matkalla lasten kanssa: Oulu

Viikonloppu vierähti Oulussa. Tästä kirjoituksesta ei ole hyötyä jos etsit nähtävyyksiä lasten kanssa, ne olemme kolunneet aikaa sitten. Nähtävyyksien koluaminen lasten kanssa on yhtä perkelettä joten kannattaa muutenkin rajoittaa se homma yhteen per päivä ja varata kolme rinkallista evästä…

Mylly käynnissä

Milla on asunut Oulussa ja siellä on sukua sekä ystäviä. Loisimme Roopella ja Evellä vuodesta toiseen niin että olemme jo sielumme heille velkaa. Tuhat kiitosta jälleen All Inclusivesta.

Kakaroita on tällä haavaa yhteensä seitsemän ja koko viikonloppu menee ihan niiden ehdoilla, kukaan ei kyseenalaista sitä että ruokaa on oltava säännöllisin väliajoin ja ulkoiltava on. Vekaroista on seuraa toisilleen ja koskaan eivät haluaisi erota, jotenkin vain on helppoa vaikkei superpaljon aikuisten juttuja ehdikään tekemään, tai siis ei yhtään 🤣 Mutta kun kakarat leikkii, kiipeilee kiipeilyseinää ja treenaa kieppiä ja leikkii legoilla ja trampalla niin vähän ehtii vaihtaa aikuistenkin kuulumisia.

Tällä kertaa 1- ja 0-vuotiaatkin meni taas jengin mukana ja ykkönen hoivasi vauvaa innolla. Kolme lapsista marjasti kun kanssa innolla ja oikeasti kunnioitettavia määriä, ja neljä lasta leipoi puolukkapiiraankin. Miio ilmoitti että muutetaan äiti Ouluun kun täällä on niin paljon marjoja. Minustakin se on pätevä syy muuttaa minne tahansa, Uumajassakin vaihtovuonna hoidin krapulaa aina marjassa 😝

Muusa oppi kiepin Lumilta ja nyt osaa käyttää Zoomerangia. Vauva sai suukkoja hauvalta, se rimmaa. Pakastimessa puolukkaa, mustikat panin suoraan pikkumiesten luukkuihin.

Maisemanvaihdos tekee hyvää kun mutsin naama kyllästyttää

Ehdimme myös sukuloimaan TJ:llä ja Saaralla, nyt on taas virtaa uuteen viikkoon 😍

Norwegian lopettaa kuulemma Oulun lennot, mitenköhän meidän Oulun matkojen käy. Juna 6-8h on yhteen viikonloppuun lasten kanssa vähän rapia. Kaikki järjestynee.

Elämää kolmen lapsen kanssa, vol. 1

Olipahan aamu, Miio ei heränny ravistelemallakaan ja löi jumiin kun ei löytäny keppejään mistään (oodi noille maasta nostetuille aarteille jotka on aina hukassa, joilla pystyy kätevästi puhkomaan sisarusten silmiä, ja jotka roskaa koko helvetin kämpän aina). Muusa hävisi pukemiskisassa Lumolle ja kaatoi raivoissaan kaikki keittiön tuolit. Kukaan ei pukenu ite, kaikki piti pukea. Miio ei suostu kulkuneuvolla koska haluaa sateenvarjon. Lopulta saan sen lahjottua pyörälle niin et mä pidän sille sontikkaa, no sit Muusa ei haluakaan potkulautaa. Lopulta työnnän rattaita yhellä kädellä ja sontikkaa toisella ja Miio lyö jumiin kun sontsa on väärän värinen, kunnes tuuli hajottaa koko sontsan. Pk:lla yritän olla kohteliaan tehokas, kiitokset eilisistä kaverisynttäreistä, hyvät huomenet, kai tässä jätössä on muillakin aina tuskan hiki mutta kun mies ei pese käsiään ja Lumo vaan huutaa pihassa. Nyt ollaan litimärkiä kesäkengissä, vaatevastaava oli unohtanut katsoa sään eilen ja minä en ehdi aamulla kolmen kanssa vilkasta edes ulos ikkunasta saati kammata tukkaa.

Vielä on kaksi kakaraa jäljellä ja bonuskakaroita kohta. Olin jossain mielenhäiriössä ajatellut, että kokeilisimme Muusan kanssa rentoa aamiaista kahvilassa kun se menee vasta kymppiin kouluun, mitä helvettiä, enkö kuudessa vuodessa jo ole oppinu että ”rento kahvilakäynti” on maailman isointa fuulaa näiden pikkupaskiaisten kanssa. Tässä kohtaa en enää muutenkaan haluaisi palkita Muusan aamuista kiukuttelua viemällä sitä kahvilaan mutta aamupalaa ei oo syöty ja ulkona sataa kun aisaa. Pakko mennä syömään tuohon vastapäätä, ope on jo keskiviikkoisin joutunut antamaan sille omia riisikakkujaan kun se on niin nälissään pitkänä päivänä koulussa.

Kahvilasta en muista mitään, joinko edes sitä kahvia, laskun loppusummalla 13,50e ois ainakin saanut kaupasta viikon aamupalat. Lumo ei halua avokadoa ja kiire on heti, Muusa syö kun etana. Juuri kun päätän että Lumon vaippaa ei tarvi vaihtaa se paskoo ja Muusalla on vessahätä mutta valvomo ei avaa hoitohuoneen ovea. Lumon vaipatus jääkylmällä kaakelilattialla. Muusa ei älyä jonottaa yksin vessajonossa ja lopulta kun jonoa ei ole, se ei uskalla vessakoppiin yksin. Itelläkin olis pissahätä mutta miten tässä käyt. Tässä vaiheessa joku ihana ja hyvää tarkoittava rouva kysyy että enkö tiedä että tuossa on hoitohuone vieressä, äyskäisen että kai ny menisin mieluummin sinne jos joku avaisi oven, alan ihan kohta parkua, pulssi 180 koko aamun.

Nyt juoksen Muusan potkulaudan rinnalla kotiin, pakko hakea sille paremmat kengät ja sadetakki, se vilustuu muuten koulussa. Bonuslapsi A:n isä ei vielä kuittaa et käykö treffit ulko-ovella, minnehän mä olen tässä edes juoksemassa. Kamat kotoa, vaatteiden vaihto käytävässä, arvostelevia katseita naapurin rouvalta, A kyytiin, bonuskakara S piti olla hammashoitajalla mutta tuleekin tuolta. Muusa ei suostu kulkemaan samaa reittiä kun muut, sooloilee taas voiko sen sitoa rattaisiin kiinni 🤬, Lumo huutaa koko koulumatkan. Koulun pihassa Lumo on pakko nostaa rattaista syliin, se ei saa enää edes henkeä, A ei suostu tunnille hämppikeinusta ja hukkaa reppunsa, Muusa kieltäytyy kokonaan menemästä opettajan mukaan ja roikkuu kyljessä. Nyt ne meni, mutta Lumo huutaa edelleen. Ihan sama, yksi huutava lapsi on yhtä kun omaa aikaa. Lumo huutaa, sataa, menen kuusen alle hengittelemään. Tää on nyt mun työtä vuoden loppuun, tää on nyt mun työtä vuoden loppuun, hoen päässäni.

Miten teidän aamu sujui?

Bonuskakara O:n synttäri-ilmapallon kimpussa

Aallonpohja

Löysin juuri aallonpohjan. Kaapissa ei ollut muita herkkuja kuin donitsi, ja söin sen. Se oli donitsi, joka oli kuivunut kivikovaksi ja josta oli jo kertaalleen haukattu ja josta – väitän että muistin tämän vasta kesken syömisen mutta oikeasti tiesin tämän alusta alkaen – Miio oli sunnuntaina nuollut sokerit jo pinnasta.

Mutta kun muita herkkuja ei ollut kaapissa. Niin söin. Ettäs tiedätte. Mutta sitä en saatana tiedä miksi se oli siellä kaapissa alun alkaenkaan.

Donitsihiiri syö donitseista pelkät reiät

Metatyöstä lapsiperheessä

Miten meidän perheessä jakautuu metatyö?

Metatyö on käsittääkseni näkymätöntä työtä, työtä jota on tehtävä että metatyön vastakohta eli työ (vai näkyvä työ?) ja vapaa-aika ja arki rullaa.

En tiedä mikä metatyön määritelmä tarkalleen on, jos se on näkymätön työ niin teen ammatikseni metatyötä; mitä näkymättömämpi kädenjälkeni on, sen parempi. Mutta metatyö saattaa määritelmän mukaan koskea vain elämää kotona. Siispä siitä, meidän kotona.

Bongaa kuvasta kaksi metatyönteettäjää

Näkyvä työ jakautunee meillä suurin piirtein tasan, ei me ainakaan riitoja asiasta saada aikaan. Minä teen ruoat, Milla kaivaa ällötykset kylpyhuoneen lattiakaivosta. Vuorovuosin öljytään parvekerallit. Mutta näkymätön työ on ehkä enemmän minulla. Kyllä Millakin sitä tekee, mutta epäilen että ei niin paljon kuin minä.

Kun lapset menee nukkumaan klo 20.30, Millalla alkaa oma aika. Hänellä on sitä myös pitkillä työmatkoilla.

Minulla ei ole pitkää työmatkaa. Kun lapset menee nukkumaan klo 20.30, minä imetän nuorimmaista ja alan riivatusti suunnitella seuraavaa päivää, seuraavia viikkoja, seuraavaa kesälomaa. Millä sinne Nokian kylpylään mennään, VR:n sivut laulaa, otetaanko oma turvakaukalo mukaan taksia varten, mitkä uikkarit olisi hyvä pakata. Teen jatkuvia listoja tekemättömistä asioista ja suunnittelen päässäni ruokalistaa, kauppalistaa, tänään loppui kaapista ketsuppi ja ylihuomenna syödään makaronilaatikkoa. Selailen FB-kirppiksiltä lapsille vaatteita, sovin vaatenoudoista ja myyn vanhat. Käytän kolmen viikon illat sen selvittelyyn mitä voisi tehdä hiihtolomalla, mitä se maksaa, ketä sinne voisi pyytää mukaan, ja pyydän mukaan, koordinoin, varaan. Kalenteri on täynnä aina vähintään 2kk eteenpäin ja asioiden koordinointi vie aikaa. Panen kalenteriin neuvolakäyntejä ja kaveritapaamisia. Huolehdin että pyörät huolletaan, hampaat tarkastetaan ja että lelupäivälelu on repussa, varavaatepino täydennettynä. Suunnittelen, mittaan, tilaan ja asennan lisää lelu- ja vaatehyllyjä, joita kukaan ei edes huomaa. Puhtaiden kestovaippojen pino ei koskaan hupene eikä lattialla ole koskaan vaatteita, jos muilta perheenjäseniltä kysytään. Uusin kirjaston kirjoja, leikkaan tukkia ja kynsiä, miten nekin kasvaa viiden päivän välein mittaansa taas. Minun oma aikani on 30min Netflixiä iltaisin jos metatyö on tehty, usein Netflix jää väliin kun kello on jo 22 ja vieläkään ei selvinnyt minne hotelliin oikein kannattaisi mennä tai kauppalista oli pakko saada valmiiksi ennen aamuvientejä.

Metatyön teettäjä numero 1, pieni kuin hiiri mutta työläs

Onhan mulla työn, metatyön ja 30min Netflixin lisäksi aikaa hassutella vauvan kanssa kaiket päivät tällä hetkellä ja vielä aikaa tunnin reeniin. Mutta tuo hassutteluaika on aika minimaalista kun se tulee ruokailun ja vaipatuksen ja pesujen ja unien väliin ennen kuin taas alkaa parku, ja vauvan päiväunien aikaan saakin taas tehdä lisää kotitöitä tai metatyötä. Millallakin on tunti treeniä päivässä. Miksi mä en osaa laskea sitä omaksi ajaksi kumminkaan? Sehän nollaa supertehokkaasti, mutta samaan aikaan ei se nyt ihan sohvalla pötköttelyyn vertaannu. Mitä mieltä olette, onko treeniaika omaa aikaa, silkkaa työtä/metätyötä, vai haave vain? 😬

Millakin tekee metatyötä meillä. Hän saa tehdä listan siitä mitä kaikkea metatyötä, viisaammat on sanoneet, että metatyö kannattaa listata ja tehdä näkyväksi. Mutta se kai pätee vain jos metatyö jakautuu epätasaisesti JA tilanne harmittaa osapuolia/osapuolta. Minua ei harmita.

Millan metatyö tapahtuu öisin. Milla nousee kantamaan kakaroille yöllä vettä jos on jano, vaihtamaan lakanaa jos on pisuvahinko, lohduttamaan jos on painajainen. Tätä työtä on meillä käsittääkseni vähemmän kuin muissa perheissä, mutta kausittain silti enemmän. Vaikka minä imetän yöllä, Milla saattaa nousta ja kantaa vauvan minulle. Tämä öinen metatyö on äärimmäisen tärkeää ja se ei oikeastaan ole näkyvää, se vain tapahtuu. Minä en aio nousta 1,5kk päästä enää öisin kenenkään takia, joten kai sitä öistä palvelualttiutta on sitten syytäkin kompensoida kaiken muun metatyön tekemisellä 🤣

Millalla on myös toinen metatyötehtävä, joka ei näy kenellekään. Jos minä suunnittelen ja haalin vaatteita, niin Milla on Pekka Pouta, hän tietää aina mitkä vaatteet on pantava päälle koska sää on seuraavaksi X. Itse olen ihan hukassa sen suhteen mitä kakaroille puetaan, elleivät vaatteet ole valmiina odottamassa. Pinoissa jotka vain ilmestyvät jostain ja jotka eivät koskaan hupene, saati ole säähän sopimattomat.

Metatyö öisin on kuormittavampaa. Lisäksi teen omat metatyöni koska a) joko pidän siitä tai b) koska niiden tekeminen helpottaa omaa elämääni niin paljon, että mieleeni ei tulisi jättää niitä tekemättä. En tiedä onko Tukholman syndrooma iskenyt, mutta en voisi edes sallia, että Milla suunnittelisi seuraavan loman tai sopisi kaveritapaamiset. Koska itse suunnittelemalla pystyn täysin manipuloimaan koko perheen aikataulua, jos otan tuon junan ehdin tuohon jumppaan, jos menemme tuolloin kirjastoon saan samalla Nesbøn kirjan haettua itselleni.

Ehkä olen manipuloija, ehkä alistun liikaa ja pitäisi tehdä metatyötä näkyvämmäksi. Ehkä pitää vielä pohtia asiaa tarkemmin. Miten teillä jakautuu metatyöt tai onko niistä puhuttu?