Kanaria 12/2022

Kakarat herää klo 4.50 aikaeron takia ja vauva tunnin välein yöllä kun on sekasin kun seinäkello. Kaikki ne jäätelöt saa ne jahtaamaan häntäänsä ja käyttäytymään niin päin helvetti että äidin haima repeää. Muut ryystää caipiroscaa ja minä imetän. Mutta Kanaria on aina Kanaria ja töihinpaluuseen vajaa viikko. Son kuulkaa soronoo ja kärsimyksen täyteistä joulua teille muillekin vaan nii, angry birdillä on keskihöyhen pystyssä 🖕🏾

Un, dos, très, quatro, cinco perkeles pequeños
Noidalla on soija
Ei helvetti

Tukholma ja Junibacken 11/2022

Stokiksessa mun isän 70-vuotisjuhlilla. Isä ❤️, kakarat 🤬

Kohtuullisen kauan jaksoivat ravintolassa laivalla, ja leikkipaikka oli pop. Mutta sitten alkoi kahden tunnin iltamylly hytissä kun nelonen oli haipissa.

Mylly käynnissä

Meidän piti tänään mennä joulumarkkinoille Hovstalleille Tukholmassa, mutta ne olikin maksulliset ja kakaroiden kanssa ajatuskin vähän puistattava, kaksi karkailee ja yksi huutaa rattaissa. Tultiinkin Junibackeniin. Muusa oli täällä viimeksi 2-vuotias ja Miio 0, nyt Lumo on 0 ja nämä 4 ja 6. No, ensimmäisenä juoksivat mestan läpi ja kysyivät ”eikö täällä ole muuta”. Nyt vähän viihtyvät tässä huoneessa jossa liukumäkiä, mutta tulee kyllä mieleen että minkä ikäisille tämä lopulta on sopiva. Vauvaa ei pysty laskemaan alas minnekään tai se tallotaan hengiltä, kuusivuotias on tänne liian vanha, ja muistan että kaksivuotiaalle satujuna oli pelottava. Kannatti maksaa 72e 😂

Junibacken

Helvetin kiva reissu mut saatanan pikkuperkeleet. Koska pääsee haudan lepoon hästäk ekanmaailmanongelmat hästäk kukakäskilisääntyä

Junibacken
Junibacken

Elämää kolmen lapsen kanssa, vol. 3

Seuraava aamu, vauva ja Milla nukkuvat pitkään mutta Miio herää aikaisin koska pissaa sänkyynsä ja herättää tietenkin samalla myös Muusan. Lakanat ja peitto pesuun, kakaroille pikkukakkosta. Saan vesimelonin leikattua ja kahvin käteen, jopa puuron itselleni joskin kahviin pitää kaataa lämmikettä koko ajan ja puuro unohtuu mikroon monta kertaa. Puen Miion kun se ei huomaa, saan itselle housut jalkaan. Mutta sählään ja kaadan tällä kertaa itse (ison ja täyden) vesilasini, moppaan ja lyön pään pöydän alla pöytään. Vauva herää muttei suostu maidolle ennen jumppaa, pumppaan raivolla. Jumpan jälkeen unilelut äkkiä kassiin ja pikasuihku, juna-asemalle. Mutta Miiolle ei maistukaan lohikiusaus, se tietää pitkää ja nälän kyllästämää junamatkaa. Muusa kaatuu potkulaudalla Baanalle ja loukkaa kätensä, matka tyssää. No ei me siihen junaan oltais ehditty vaikka oltais oltu seitsemän tuntia etuajassa, jotain tulee aina. Seuraavaksi Miioa alkaa pissattaa koska se on syönyt kokonaisen vesimelonin, ei auta muu kun pissiä Baanalle, pissaa roiskuu Miion kengille ja mun varpaille, Muusa tarjoaa sateen kastelemaa lehteä pusikosta ja pyyhin sillä varpaani. Kusta se vaan on. Vedän Miioa potkulaudalla viimeisen puoliskon, potkulauta kolahtaa varpaaseen ja kiljahdan kivusta, jota Miio tietenkin säikähtää ja matka tyssää siihen että itsensä loukannut osapuoli ei itke vaan Miio itkee. Vauva sentään nukkuu koko tämän ajan mutta tissit räjähtää, tästä samasta tilanteesta kehittyi viimeksi 2kk sitten rintatulehdus. Asemalaiturilla vastaan tulee äiti yksin seitsemän lapsen kanssa, lopetan välittömästi epäonnistumisteni luetteloinnin ja menen hymyssä suin junaan. Aamun kohokohtia oli kuitenkin monta, lämmin kahvi, niin innolla hymyilevä vauva ettei malttanut syödä, jumppa, ja se kun lapset söi jääkaappikylmää vesimelonia ja niille tuli niin kylmä siitä että ne kömpi syliin lämmittelemään, ”äiti sä olet lämmin”. Ja viimeinen kohokohta, kakaroita ei sentään ole seitsemää

Ne on söpöjä kun ne nukkuu

Esikoinen vs. pahnanpohjimmainen, vol. 2

Kun esikoisemme Muusa oli vauva, Muusa harrasti päivisin. Minä harrastin sitten iltaisin. Muusa kävi maanantaisin laulu- ja leikkituokiossa Ruoholahen leikkipuistossa ja tapasi tuttaviaan lounaalle simpseästi sormiruokaillen. Tiistaisin Muusa kävi tanssimassa babylattareita Etnofitnessillä ja säntäsi sieltä suoraan Albertin olohuoneen vauvavertaisryhmään. Keskiviikkoisin Muusalla oli muskari joko Albertin olohuoneella tai Lastenliitolla, ja torstaisin hän vauvajoogasi Shantilla. Perjantaisin Muusa kävi vauvatanssissa Helsingin aikuisopistolla, ja vielä sunnuntaisin vauvauinnissa.

Nyt kun pahnanpohjimmaisemme on vauva, äiti harrastaa päivisin ja vauva hengaa Elixian lapsiparkissa. Mikä helvetin vauvatanssi? Tanssinee tuo joskus kuitenkin niin että saa anella ettei taas menisi, joten ehtiihän tuota.

Elixian lapsiparkissa uinumassa

Näyttää herkulliselta…

…maistuu kaninkakalta!

Kanin tuotos

Lumo heräsi klo 4.10 kun on nokka vähän tukossa edelleen. Miio heräsi kuuden jälkeen kun eilen teipillä seinään kiinnitetty sängyn telttakatos oli irronnut ja sekös majamiestä harmitti.

Kello on 9.17 ja on ehditty jo kaikenlaista. Miio teki karjalanpiirakat ja munavoit, ja leipoi Lumolle kookos-linssikeksejä ja apinaevästä. Tehtiin myös yllä oleva mustaherukkapiiras. Joka tulee maistumaan niin paskalle ettei erkkikään syö sitä. Herukoille tapahtuu pahoja asioita pakastaessa ja nämä on vielä ties miten paljon ylivuotisia. Syön tuon yksin, eipä tarvi peppuimplantteja. Vaikka ne taitaa olla pois muodista. Herukkaimplantit. Ei jatkoon.

Miion päiväkoti oli eilen kiinni ja Millalla oli pikkujoulut. On semisti tiristetty olo. Koska pääsee takaisin nukkumaan, tää päivä ei taas lopu ikinä.

Elämää kolmen lapsen kanssa, vol. 2

Jos googlasit ”miten pärjää kolmen lapsen kanssa” niin vastaus on ”ei mitenkään”. Tai että ”ei tässä konkurssissa enää tunnu mikään”.

Yksi, kaksi, kol… perkele liikaa

Elävän elämän esimerkkejä kahdelta aamulta, ja samalla parasta ehkäisyvalistusta?

Milla on crossfitissä aamulla. Vauvalla painaa aamu-uni ja se viihtyy vain sylissä, joten kaikki on tehtävä yhdellä kädellä. En ehdi pestä kasvoja saati hampaita, hiihdän alasti ja yritän esittää kiinnostunutta kun Muusa esittelee vaatteitaan ja tivaa mitä laittaisi päälle samalla kun voitelen yhdellä kädellä leipää Miiolle (vaikeaa mutta onnistuu, juuston höyläys ei). Nälkä on itselläkin ja kahvikin maistuisi mutta sitä ei ehdi keittää. Keitän 8 kananmunaa, vahdin etteivät lapset koske lieteen, en saa munista yhtäkään koska kakarat syövät kaiken. ”Äiti lisää munaa!” ”Miten pyydetään?” ”Saisinko lisää munaa?” ”Saat tietenkin” ja ”äiti puolita muna”, ”äiti ota keltainen pois”, ”äiti laita aromisuolaa”, ”äiti maitoa”, ”MITEN PYYDETÄÄN?”. Ja koko ajan ”äiti kato”, ”äiti kato”, ”äiti kato”, se kuulostaa japanin kiitos-sanalta ”arigato” nopeasti lausuttuna lapsen suusta, mieli pyörähtelee Japanin ja nälkäkiukun välissä. Sohvatyynyt lentelee, nostan ne ainakin sata kertaa takaisin jotta pääsen sohvalle imettämään, nyt en perkele jaksa komentaa niitä korjaamaan itse jälkiään kun siinä kestää ihan helvetin kauan ja sitten on sohvakin kananmunassa. Imetän ainakin kaksi kertaa niiden hiivatin munien välissä, kahvin olen saanut keitettyä (onnistuu yhdellä kädellä helposti). Paahdan lopulta kaksi karjalanpiirakkaa itselleni koska mihinkään monimutkaisempaan ei pysty, kun pääsen pöytään (vauva sylissä), kaksi vanhinta tappelee ja komennan niin että nälkäkiukku meinaa ottaa vallan. Kahvi on jäähtynyt ja karjalanpiirakat kylmiä, mutta syön ne mieluummin kylmänä kuin nousen vauvan kanssa uudelleen pöydästä (syötävä sormin, koska veistä ja haarukkaa ei voi operoida yhdellä kädellä, paloittelemme tottuneesti Millan kanssa ruokaa toisillemme silloin kun vauva on jommalla kummalla sylissä). Puolivoltteja sohvalla, jotain sattuu, puhallan ja lohdutan, yritän selvitä ilman että täytyy kaivaa laastaria koska se on vaikeaa vauva sylissä. Kolme lasta mahtuu ihan helposti yhtä aikaa syliin kun on pakko, sitä jännitin kamalasti ennen kuin vauva tuli. Nyt vaihdan vauvalle vaipan ja puen vaatteet, se ei tykkää vaatteista tänään. Vauva osaa jo kääntyä joten sitä ei voi jättää hoitopöydälle yksin, ravaan edestakaisin vauva sylissä hakemaan antibioottisilmätippoja rähmiviin silmiin ja Basibactia kynsivallintulehdukseen. Sitten D-tipat vauvalle ja D-tabletit isoille. Ja autan Miiolle vaatteet päälle (osaa pukea itse mutta ei viitsi koska on taantunut vauvaksi vauvan syntymän jälkeen, auttaminen onnistuu yhdellä kädellä). Muusa alkaa nakella puhelintaan kun ruutuaikaa ei ole. Samaan aikaan Miio tarvitsee apua vessassa, mutta kun pyyhin vauva sylissä, vauva puklaa Miion selkään ja pyyhin pukluja Miiosta, itsestäni ja lattialta. Juuri puetut vaatteet pitää vaihtaa, Miio karkailee. Yritän laskea vauvaa unille mutta se raivostuu, otettava taas syliin. Saan jumppahousut puettua (kyllä, onnistuu nipinnapin yhdellä kädellä), mutta yläosaa en saa päälle. Muusa ja Miio riitelevät limamadosta ja nyrkki heiluu, vauva itkee. Tiskikone pitäisi tyhjentää mutten ehdi koska joku haluaa koko ajan jotain. Ehdin kuitenkin harjata hampaat, ainakin omani, luulen, hammastahnan puristaminen yhdellä kädellä on haastavaa koska pyöreä hammasharja pyörähtelee ympäri lavuaarin reunalla. Mieli ei kuitenkaan enää pyörähtele koska olen saanut syötyä kaksi kylmää karjalanpiirakkaa. Kohta Milla tulee ja sitten minulla on viisi minuuttia aikaa imettää vauva uudelleen, pukea yläosa, pakata jumppakamat ja lähteä. Tukan ehtii kietaista Elixian rappusissa takkunutturalle, deodoranttia en muistanut joten onnea kanssajumpparit. Jumpan jälkeen on 5 minuuttia aikaa pestä kädet ja suoriutua kotiin koska tiedän että Milla on hyppyyttänyt vauvaa tunnin siellä ja isommat riitelee. Koska Milla on vuorostaan kolmen kakaran kanssa yksin.

Lastenvaatteita nettikirppiseltä

”ANNETAAN korjaustaitoiselle kestovaippoja joissa kumpparit kuolleet, PUL-kankaassa reikiä ja tarrat ei pidä. Vastaanottaja maksaa postikulut ja vaihdossa mulle kolme geishapatukkaa, paketti kahvipapuja ja seitsemäntoista erikoisteelaatua joita myydään vain yhdellä tietyllä vuorenseinämäkaupalla Bhutanissa”.

”OSTAN pojalle Annabelle-kauhuelokuva-asun Halloweeniksi. Noudan tänään koska tämä tarvitaan illalla, noudan vain Kampin metrolta, ja asu saa maksaa euron eikä se saa olla likainen eikä risa. Tätä asua ei myydä missään eikä sitä ole oikeasti edes olemassa mutta se on myyjä sinun ongelmasi.”

”Av yv myynnissä oleva asia. Yv: Voisinko saada vähän lisäkuvia kohteesta? Onko se ehjä? Voitko mitata kai-kai ja haara-niska ja munakukkaron koko sekä isoäitisi hameen sisäsauma? Tulisin noutamaan tänään klo 18.05. En tulekaan, lapsi sairas. Ei kun koira kakkasi matolle. Tulen huomenna klo 1.15. Sopiihan jos maksan kuun viimeisenä päivänä. Kuuluuhan kotiinkuljetus ja postitus ja niskahieronta varmasti tuohon 1 euron myyntihintaan?”

Mitä emme tekisi kierrätysaatteen nimissä.

Pikkuperkele ja isoperkele. Päätelkää kumpi on kumpi

Lasten inhokkiruokia pöytään

Koko helvetin kesä on menty ranskalaisilla. Siis kirjaimellisesti, koska meidän pikkuperkeleille ei maistu edes ne pizzat, nugetit tai hampurilaiset, joita lasten kesäiset suosikkikohteet kuten Linnanmäki yksinomaan tuntuvat tarjoilevan. Siispä kesä-elokuu on menty ranuilla. Niitä tulee jo korvista, nenästä ja en sano mistä. Ranuihin sisuuntuneena päätän tehdä koko syyskuun lasten inhokkiruokia. Menumme koostuu mm. lasagnesta ja kaalilaatikosta, noista vuodesta toiseen inhokkien listalle päätyvistä herkuisya, ja täydennän inhokkiputkea vielä vittumaisuuttani rouskuilla täytetyllä munarullalla. Meillä äiti päättää mitä syödään, lapset päättää paljon syödään.

Miion päätös on 0 haarukallista päivästä toiseen. Muusa sen sijaan alkaa pitää lasagnesta ja sanoo ensimmäisenä päivänä kaalilaatikkoa hyväksi, toisena päivänä kuitenkin kakoo samalle ruoalle. Miioa pitää lahjoa kääretortulla ottamaan edes yksi haukku. Muusa syö jopa munarullaa kokonaisen siivun. Lumolle maistuvat kaikki tekemäni soseet iljettävistä parsakaaliliejuista kukkakaalimönjiin, mutta puuro on täysi nounou.

Olen perheemme jätemylly. Pihiyttäni en halua heittää ruokaa roskiin ja äsken juuri vaivalla valmistamani ruoan jätteeksi päätyminen tuntuu karmaisevalta.

Käytännössä inhokkiruokakuukautemme aikana lapset solakoituvat ja äiti ottaa pulleita lisäkiloja. Vaikka juuri söin kolme kuukautta ranuja, kilot ei tulleet silloin.

Mitä tästä opimme. En minä helvetti tiedä. Mutta inhokkiruokaa pukkaa meillä jatkossakin koska olen jäärä.

Nyt loppu pillimehut ja pullajehut

Istumaluvat kuntoon

Käytiin tänään ajokokeessa neuvolassa ja pantiin istumaluvat kerralla kuntoon, ei kun ajoa!

Sormiruokaa pakastimeen

Syöttötuolin ja alustan hakeminen kellarikomerosta vauva kainalossa oli semisti haastavaa, ja sormiruokien höyryttämiseen on mennyt koko päivä.

Kaiken tämän vaivan jälkeen koehenkilö muussasi kukkakaalin, parsakaalin ja palsternakan äidin juuri huolella pesemään tuoliinsa, ja loppusiivoukseen meni vartti. Huomioiden että koehenkilö vie kaiken, AIVAN KAIKEN muun suuhunsa paitsi ruokaa, ei lopputulosta voi kuin hämmästellä. Samaa säätöä kahden aiemmankin kanssa, mikä se elokuva ”päiväni murmelina” olikaan… Näittekö muuten sen meemin hiljan jossa joku ehdotti groundhog day -elokuvalle jatko-osaa groundhog day 2, jossa tismalleen sama elokuva vain näytetään uudelleen, nauran vedet silmissä täällä, voisipa syyttää äitiaivoja, heh, vaan ei, nauraisin vaikkei olisi mitään lapsiin liittyviä tekosyitä, aaahhaahaaa, soittakaa jo jollekin ammattiapua tarvitaan

Ohi ja ulos, kettu kuittaa, kuuleeko naali? Toistan: ohi ja ulos.

Istuma-ajokortin suorittanut kiittämätön koehenkilö

Elämää kolmen lapsen kanssa, vol. 1

Olipahan aamu, Miio ei heränny ravistelemallakaan ja löi jumiin kun ei löytäny keppejään mistään (oodi noille maasta nostetuille aarteille jotka on aina hukassa, joilla pystyy kätevästi puhkomaan sisarusten silmiä, ja jotka roskaa koko helvetin kämpän aina). Muusa hävisi pukemiskisassa Lumolle ja kaatoi raivoissaan kaikki keittiön tuolit. Kukaan ei pukenu ite, kaikki piti pukea. Miio ei suostu kulkuneuvolla koska haluaa sateenvarjon. Lopulta saan sen lahjottua pyörälle niin et mä pidän sille sontikkaa, no sit Muusa ei haluakaan potkulautaa. Lopulta työnnän rattaita yhellä kädellä ja sontikkaa toisella ja Miio lyö jumiin kun sontsa on väärän värinen, kunnes tuuli hajottaa koko sontsan. Pk:lla yritän olla kohteliaan tehokas, kiitokset eilisistä kaverisynttäreistä, hyvät huomenet, kai tässä jätössä on muillakin aina tuskan hiki mutta kun mies ei pese käsiään ja Lumo vaan huutaa pihassa. Nyt ollaan litimärkiä kesäkengissä, vaatevastaava oli unohtanut katsoa sään eilen ja minä en ehdi aamulla kolmen kanssa vilkasta edes ulos ikkunasta saati kammata tukkaa.

Vielä on kaksi kakaraa jäljellä ja bonuskakaroita kohta. Olin jossain mielenhäiriössä ajatellut, että kokeilisimme Muusan kanssa rentoa aamiaista kahvilassa kun se menee vasta kymppiin kouluun, mitä helvettiä, enkö kuudessa vuodessa jo ole oppinu että ”rento kahvilakäynti” on maailman isointa fuulaa näiden pikkupaskiaisten kanssa. Tässä kohtaa en enää muutenkaan haluaisi palkita Muusan aamuista kiukuttelua viemällä sitä kahvilaan mutta aamupalaa ei oo syöty ja ulkona sataa kun aisaa. Pakko mennä syömään tuohon vastapäätä, ope on jo keskiviikkoisin joutunut antamaan sille omia riisikakkujaan kun se on niin nälissään pitkänä päivänä koulussa.

Kahvilasta en muista mitään, joinko edes sitä kahvia, laskun loppusummalla 13,50e ois ainakin saanut kaupasta viikon aamupalat. Lumo ei halua avokadoa ja kiire on heti, Muusa syö kun etana. Juuri kun päätän että Lumon vaippaa ei tarvi vaihtaa se paskoo ja Muusalla on vessahätä mutta valvomo ei avaa hoitohuoneen ovea. Lumon vaipatus jääkylmällä kaakelilattialla. Muusa ei älyä jonottaa yksin vessajonossa ja lopulta kun jonoa ei ole, se ei uskalla vessakoppiin yksin. Itelläkin olis pissahätä mutta miten tässä käyt. Tässä vaiheessa joku ihana ja hyvää tarkoittava rouva kysyy että enkö tiedä että tuossa on hoitohuone vieressä, äyskäisen että kai ny menisin mieluummin sinne jos joku avaisi oven, alan ihan kohta parkua, pulssi 180 koko aamun.

Nyt juoksen Muusan potkulaudan rinnalla kotiin, pakko hakea sille paremmat kengät ja sadetakki, se vilustuu muuten koulussa. Bonuslapsi A:n isä ei vielä kuittaa et käykö treffit ulko-ovella, minnehän mä olen tässä edes juoksemassa. Kamat kotoa, vaatteiden vaihto käytävässä, arvostelevia katseita naapurin rouvalta, A kyytiin, bonuskakara S piti olla hammashoitajalla mutta tuleekin tuolta. Muusa ei suostu kulkemaan samaa reittiä kun muut, sooloilee taas voiko sen sitoa rattaisiin kiinni 🤬, Lumo huutaa koko koulumatkan. Koulun pihassa Lumo on pakko nostaa rattaista syliin, se ei saa enää edes henkeä, A ei suostu tunnille hämppikeinusta ja hukkaa reppunsa, Muusa kieltäytyy kokonaan menemästä opettajan mukaan ja roikkuu kyljessä. Nyt ne meni, mutta Lumo huutaa edelleen. Ihan sama, yksi huutava lapsi on yhtä kun omaa aikaa. Lumo huutaa, sataa, menen kuusen alle hengittelemään. Tää on nyt mun työtä vuoden loppuun, tää on nyt mun työtä vuoden loppuun, hoen päässäni.

Miten teidän aamu sujui?

Bonuskakara O:n synttäri-ilmapallon kimpussa