Raskausviikko 10 eli rv 10+0 – 10+6: Kukkahattutätejä neuvolassa

Woopdiduu, ensimmäiseen neuvolaan! Puoliso on jo kesälomalla, mutta minä merkitsen neuvolakäynnin hyvin varovaisesti Outlook-kalenteriini ”yksityismenoksi”, ettei kukaan töissä huomaa minne olen menossa. Asianajajana työni on itsenäistä, joten kukaan ei kysy missä olen ollut aamulla.

Neuvolantäti selittää, että hänellä on ollut paljon nais- ja miespareja vastaanotolla aiemminkin, mutta silti täti tuntuu olevan jotenkin vaivaantunut. Koen tarvetta helpottaa hänen vaivaantumistaan, mutta se on vaikeaa. Olemme täysin eri ikäpolvea, ja hyvin pian sanaharkassa siitä, onko tytöillä ”nukkegeeni” ja pojilla ”pikkuautogeeni”. Näen punaista, miten neuvolassa voidaan selittää tällaista?

Neuvolantäti kysyy minulta olenko jo voinut päätellä masuni muodosta tai tuntumasta, onko kyseessä tyttö vai poika. En ole uskoa korviani. En ensinnäkään näe kysymyksen tarkoitusperää ollenkaan, sama kai se mitä haarusvälistä löytyy kunhan ipana on terve. Ja onko neuvolan tarkoitus tosiaan tarjota neuvoja siihen, miten voodoo-poppaskonstein määritellään mahan muodon perusteella onko syntyvä lapsi tyttö vai poika vai dinosaurus? Huhheijaa.

Seuraava neuvolakäynti varataan onneksi toiselle neuvolantädille. Miksi ne ylipäätään on tätejä kaikki, missä on neuvolansedät?

Koska kuitenkin olen edellisen perusteella maailman huonoin äiti ja kaikki internet-lähteet joihin tutustun toistavat samaa kukkahattutätimenoa kuin neuvolassa, palaan neuvolan jälkeen töihin ja laadin kirjelmiä ja puhun puheluita ja vastaan samalla 30 eri sähköpostiin ja unohdan onneksi tunnissa edes käyneeni neuvolassa.

Työnteko pelastaa tälläkin viikolla muun maailman tältä huonolta businessmutsilta, ja voin jatkaa koneeni takomista työhuoneeni rauhassa. Illalla käyn vetämässä spinniä kahdensadan sykkeellä ja vannon etten kerro asiasta neuvolassa. Spinnin jälkeen syön taas maksamakkaraa, tuo ihana kielletty herkku joka pilaa vauvani ja jäädyttää helvetinkin…

Raskausviikko 8 eli rv 8+0 – 8+6: Nyt riitti kukkahattutätien raskausblogit

Olen kahdeksan viikkoa raskaana ja kypsyn totaalisesti kaikkeen netissä olevaan väärään tai värittyneeseen informaatioon raskauteen liittyen. Päätän perustaa oman blogin.

Muutamaa viikkoa aiemmin tulin töistä kiireisen työpäivän jälkeen, ja vaimo oli käynyt ostamassa raskaustestejä marketista, vaikka mahaa juili siihen malliin että menkat on alkamassa taas. Tikkuun tuli kuitenkin kaksi viivaa. Kaksi haljua viivaa.

Mikään ei muuttunut elämässä. Totta kai uutinen oli odotettu, olimme yrittäneet vauvaa jo pitkään, mutta työt eivät odota. Ne on tehtävä. Netistä luin tällä erittäin hektisellä oikeudenkäyntiviikolla, että ”muista rauhoittua tuleva äiti, nyt keskenmenon riski on suuri, kuuntele kehoasi, jaadi jaadi jaa”. Kuka helvetti pystyy tai edes haluaa tässä vaiheessa keskeyttää kaiken ja ryhtyä makaamaan sohvalla? Työnantaja antaisi kenkää ja nauraisi, jos ilmoittaisit, että nyt minun pitää hieman rauhoittua, että nyt en mene oikeudenkäyntiin.

Tervehdys, oi kukkahattutäti! Koska en edes lain mukaan voi lopettaa työntekoa ja noudattaa rauhoittumisneuvoasi (tässä vaiheessa tai muussakaan vaiheessa raskautta), seuraava on todellinen kuvaus raskausviikostani, eikä mikään kaunisteltu kukkahattutätiversio.

Raskausviikkoni 8 alkaa kolmipäiväisellä oikeudenkäynnillä. Olen ollut kolmisen viikkoa todella pahassa flunssassa, koska vastustuskykyni on ilmeisesti raskauden takia alentunut, mutta oikeuteen on mentävä. Aloitan jokaisen oikeudenkäyntipäivän oksentamalla. Tämä on kai sitä paljon puhuttua aamupahoinvointia, mutta mitäpä näistä; se on vain puklua, ja tuomari ei odota. Kukaan ei ole kuollut. Uutta elämää tässä pukerretaan. Kuka käski ostaa spermaa pankista, omapa oli valintani. Oikeudenkäynti menee loistavasti, ja kukaan ei huomaa pukluvanaa odottavan äidin suupielessä.

Iltaisin menen jumppaan. Joka päivä. Koska se vie pahoinvoinnin pois. Ja koska en osaa muuta, olen tehnyt tätä 23 vuotta. Myönnytyksenä kukkahattutädeille pidän taukoa jenkkifudiksesta ja koripallosta, mutta mikään muu ei muutu. Vauva saa oppia hyppimään pienestä pitäen.

Ravintolassa syön businesslounaalla raakaa kalaa, mikä on tietysti kukkahattutätien mukaan kiellettyä, ja kotona maksamakkaraa. Jos pitää kohtuuden kaikessa, niin vauvan lisäksi äiti pysyy tyytyväisenä. Kai silläkin on jotain painoarvoa tässä touhussa?