Woopdiduu, ensimmäiseen neuvolaan! Puoliso on jo kesälomalla, mutta minä merkitsen neuvolakäynnin hyvin varovaisesti Outlook-kalenteriini ”yksityismenoksi”, ettei kukaan töissä huomaa minne olen menossa. Asianajajana työni on itsenäistä, joten kukaan ei kysy missä olen ollut aamulla.
Neuvolantäti selittää, että hänellä on ollut paljon nais- ja miespareja vastaanotolla aiemminkin, mutta silti täti tuntuu olevan jotenkin vaivaantunut. Koen tarvetta helpottaa hänen vaivaantumistaan, mutta se on vaikeaa. Olemme täysin eri ikäpolvea, ja hyvin pian sanaharkassa siitä, onko tytöillä ”nukkegeeni” ja pojilla ”pikkuautogeeni”. Näen punaista, miten neuvolassa voidaan selittää tällaista?
Neuvolantäti kysyy minulta olenko jo voinut päätellä masuni muodosta tai tuntumasta, onko kyseessä tyttö vai poika. En ole uskoa korviani. En ensinnäkään näe kysymyksen tarkoitusperää ollenkaan, sama kai se mitä haarusvälistä löytyy kunhan ipana on terve. Ja onko neuvolan tarkoitus tosiaan tarjota neuvoja siihen, miten voodoo-poppaskonstein määritellään mahan muodon perusteella onko syntyvä lapsi tyttö vai poika vai dinosaurus? Huhheijaa.
Seuraava neuvolakäynti varataan onneksi toiselle neuvolantädille. Miksi ne ylipäätään on tätejä kaikki, missä on neuvolansedät?
Koska kuitenkin olen edellisen perusteella maailman huonoin äiti ja kaikki internet-lähteet joihin tutustun toistavat samaa kukkahattutätimenoa kuin neuvolassa, palaan neuvolan jälkeen töihin ja laadin kirjelmiä ja puhun puheluita ja vastaan samalla 30 eri sähköpostiin ja unohdan onneksi tunnissa edes käyneeni neuvolassa.
Työnteko pelastaa tälläkin viikolla muun maailman tältä huonolta businessmutsilta, ja voin jatkaa koneeni takomista työhuoneeni rauhassa. Illalla käyn vetämässä spinniä kahdensadan sykkeellä ja vannon etten kerro asiasta neuvolassa. Spinnin jälkeen syön taas maksamakkaraa, tuo ihana kielletty herkku joka pilaa vauvani ja jäädyttää helvetinkin…
Erilaista rakkautta 