Viikko vietetty muiden nurkissa Himangan seutuvilla, kiitos erityisesti anopille Sanna Inclusivesta 💕
Meidän lapsille Hietaniemen hautausmaa on metsä. Niinpä aito maaseutu on melkoista eksotiikkaa. Kyllä, hetkittäin pikkuperkeleet ovat juuri niitä kammottavia kaupunkilaiskakaroita, jotka eivät suostu ulos koska [lisää minkä tahansa ötökän nimi tähän]. Mutta onneksi ne välillä unohtavat hienostella ja painelevat kokemuksia hakemaan. Life awaits out there.
Anoppilassa ruokimme naapurin puput ähkyiksi joka ikinen päivä. Tämä on joka vuosi yhtä hitti, ihan liikuttavan mieluisaa puuhaa 🤣
Miion kanssa kävimme mustikassa, tosin onneksi pääsin ilman pikku apuriakin useamman kerran niin tuli vähän saalista suihin ja kotiinkin. Käytännössä kävin aamulenkin, imetys, pikasuihku ja pupunruokinta ja vähän mustikkaa, imetys, lisää mustikkaa ja niiden putsaamista, imetys. Tuo pikkuputlana on kova syömään mutta onneksi varvut on anopin takapihalla.
Serkkujen kanssa riitti myös puuhaa ja pysyivätkin poissa pahanteosta juuri sen ajan kunnes serkut lähtivät 🙈 Sitten piti up the ante kuten pokerinpelaaja sanoisi, ja ulkoistimme porukan appiukon perunatilan suuntaan. Kakarat viihtyivät tuntitolkulla, pääsivät poimimaan metsämansikoita, ajamaan mopolla, nostamaan perunaa pellosta ja ajamaan traktorilla. Alla kuvia, en sano ehkä muuta kun että ite en ollu koskaan ollu liikkuvassa traktorissa myöskään joten paniikki meinas tirahtaa hartioille kun appiukko lähti jo viemään konetta pois ennenku pääsin vauvan kanssa kokeilemaan 😬
Kiitos ihanasta lomasta!
Erilaista rakkautta 