Raskausviikko 11: Ei alkoholia paksuna, so what?

Tällä viikolla vaimollani on syntymäpäivä. Juhlistamme sitä seitsemän ruokalajin illallisella Farangissa. Rakastamme thairuokaa ja ilmeisesti masussa kehitteillä oleva ipanakin alkaa pian mieltyä syömieni ruokien makuun, siispä lapsemme tulee elämään silkalla chillillä ja olen jälleen maailman huonoin mutsi. Pitäisihän lapsen nyt aloittaa maidolla, perunalla ja porkkanalla, eikä millään chillillä, soosoo sanoo kukkahatttutädit (ja -sedät)!

Mutta usko pois, tämä ei ole se ihana kulinaristin blogi, jossa brassaillaan syödyillä gourmet-aterioilla ja häshtägätään paikalla olleita ihquja kavereita. Meidän kaverit haluaa nähdä meitä ilmankin tägäyksiä ja me syödään mieluummin nuhjuisessa kulmakiinalaisessa kahdeksan euron flaidlaissia kuin mennään Björkin ravintolaan. Kaikkein eniten me kuitenkin ruokitaan pimiössä valmistuvaa ipanaa kotiruoalla, siis perinteisillä perunalaatikoilla ja nakkikeitoilla (kaikkeen lisätään tietysti rutkasti chilliä).

Mutta nyt on siis syntymäpäiväviikko. On syytä juhlaan.

Vaimoni juo cockailia ja Singhaa. Minä en juo. Minä olen paksuna.

Silloin kun äitini odotti minua 1970-luvun lopulla, ei minkäänlaisia ruoka- ja juomasuosituksia edes ollut. Äiti vain ajatteli maalaisjärjellä, että viinaa ei nyt kannata ottaa. No, piloillehan minä menin kuitenkin, joten väliäkö tuolla olis ollut 😉 No leikki leikkinä. Hetkittäin kaipaan noita aikoja kun suosituksia ei ollut. Kaikilla on nimittäin niin helvetisti mielipiteitä tästä kaikesta, ruoasta, liikunnasta, juomasta, et saa tehdä niin tai pilaat lapsen, et saa tehdä näin tai pilaat lapsen.

Itse olen ajatellut, että nuuskaa ja viinaa en ota kun odotan. Vaikka sellaisetkin äidit saa lapsia jotka ottaa, niin ehkä nämä olisi ne helpoimmat kehitysvammat ehkäistä ihan itse. Siihen en usko, että saisin juoksumatolla ipanan menemään kesken tai maksamakkaraa syömällä ipanan sokeaksi. Mutta tässä on myös oma ehdoton luonteeni taustalla osin: En oikeastaan haluaisi juoda alkoholia muutenkaan, koska haluan mieluummin olla reenikunnossa.

Eksyn silti tällä viikolla kaverinkaverin blogiin odotusajasta Islannissa, ja vaikka blogi on mainiosti kirjoitettu, tunnen oloni jälleen vaaleanpunaiseksi norsuksi posliinikaupassa; kukkahattuni on hukassa, muilla se näyttää istuvan tiukasti päässä jopa tuulessa…

Islannissa harmitellaan sitä kun alkoholia ei voi juoda raskausaikana, ja kerätään lapsen jokaiselle ensimmäiselle 18 syntymäpäivälle lahjaksi viinipulloja: http://www.salamatkustaja.com/2015/06/raskausviikko-24.html.

Itse en ymmärrä viineistä tuon taivaallista, ja en ole edes huomannut tähän mennessä alkoholilakkoani. Ainoat tilanteet, joissa olen alkoholiin edes etäisesti törmännyt, ovat olleet lähinnä kauhunsekaisia työtapahtumia, eikä niillä ole ollut mitään tekemistä oman alkoholinkaipuuni kanssa. Ensimmäisellä kerralla olin työkaverin läksiäisissä kärähtää raskaudestani, kun tarjoilija osoitti ravintolassa äärimmäisen huonoa makua ja alkoi arvostelemaan viinilasin ylle diskreetisti asettamaani käpälää, ”ei kaatoa minulle kiitos”. Tarjoilija nosti asiasta aivan hirveän metelin, ja ainoa mitä pystyin pohtimaan oli, että miltä olisi parantuvan alkoholistin mielessä tuntunut tuolla hetkellä. Onneksi kukaan ei lopulta ihmetellyt yhtään kun selitin, että olen menossa vielä illemmalla reenaamaan. Mutta miksi helvetissä tällaista pitää joutua selittämään. Suomalaiset on viinapersoa kansaa.

Toisella kerralla alkoholiin sekaantui taas tuskaa, koska businessmutsi ei todellakaan aio kertoa raskaudestaan työpaikalla, mutta alkoholia on väen väkisin tarjolla jos jonkin kaupan closingin yhteydessä töissä. Olen välttynyt näiltä lasillisilta ottamalla lasin, mutta olemalla juomatta sitä. Typerää. Olen toki saanut vaihtokaveriltani, joka on siis samoilla viikoilla paksuna, jos jonkinlaisia ohjeita siihen miten tiettyjen antibioottien mainitseminen tekisi itsestäänselväksi sen, miksi en juo. Mutta en halua lähteä tällaiseenkaan valehtelemiseen. Niinpä tein tällä kertaa vielä pelkurimaisemman päätöksen: Jätin firman kesäpäivät kokonaan väliin, koska tiesin, että alkoholin nauttiminen tulisi kesäpäivillä olemaan lähes yhtä pakollista kuin mahassani olevan ipananalun napanuora.

Puolison syntymäpäiväjuhlilla fiiniäkin fiinimmässä ravintolassa en kaipaa yhtään alkoholia. Singhaa on juotu Thaimaassa riittämiin jo aiemmin, ja tullaan juomaan jatkossakin, muttei paksuna. En kaipaa alkoholitonta viiniä tai kaljaa, juon kaljaa äärimmäisen harvoin äärimmäisen kovassa humaltumistarkoituksessa, en sen maun takia.

Emme ole varsinaisesti sopineet puolison kanssa, että hänkään ei joisi koko raskausaikana, koska se tuntuisi ankaralta. Kuitenkin näyttää siltä, että puolison alkoholinkaipuu on raskausaikana vielä vähempi kuin aiemmin, eli ratkaisu viinattomasta taloudesta syntyy itsestään.

Jos ipana saa elää ja olla, me ostamme sille aikanaan syntymäpäivälahjaksi haleja ja pusuja, emme viinipulloja. Murrosiässä se varmaan arvostaa tätä panosta tosi helvetin paljon, mutta maailman huonointa businessmutsia ei kiinnosta 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s